Tähän lukuun on koottu palveluja ja tukitoimia, joiden tarkoituksena on edistää edellytyksiä elää ja toimia yhteiskunnassa. Suuri osa näistä palveluista ja tuista saadaan hyvinvointialueen sosiaalitoimesta ja Kelasta. Arjesta suoriutumista ja osallisuutta tukevat hyvinvointialueen palvelut voivat perustua esimerkiksi sosiaalihuoltolakiin tai vammaispalvelulakiin. KELAsta voi saada tukea asumisen kustannuksiin.

4.1 Yleinen asumistuki

Yleisessä asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen määrään vaikuttavat asunnon sijaintikunta, ruokakunnan koko ja bruttokuukausitulojen yhteismäärä. Asumistukea voidaan myöntää vuokra-, asumisoikeus-, osaomistus- tai omistusasuntoon. Asumisoikeusasunnon asumismenoiksi ei kuitenkaan jatkossa enää hyväksytä asuntolainan korkoja. 1.1.2025 alkaen tukea ei myönnetä omistusasunnon asumismenoihin.

Yleisessä asumistuessa otetaan käyttöön varallisuusraja, joka on yhden aikuisen kotitaloudessa 10 000 euroa ja kahden tai useamman aikuisen taloudessa 20 000 euroa. Rajan ylittävästä osuudesta asumistukeen vaikuttaa 20 prosenttia.Tukea ei myönnetä lainkaan, jos ruokakunnan jäsenten yhteenlaskettu nettovarallisuus on vähintään 50 000 euroa.

Yleiseen asumistukeen vaikuttaa seuraava omaisuus:

• kiinteistöt, ei kuitenkaan omassa käytössä oleva kesämökkiasunto-osakkeet
• talletukset
• elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat sekä osuudet yhtymien varoista
• metsäomaisuus
• obligaatiot, joukkovelkakirjat ja muut vastaavat
• julkisesti noteeratut osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet
• vakuutussijoitukset

Omaisuudesta vähennetään pääsääntöisesti siihen kohdistuvat lainat. Lisäksi tilillä olevista talletuksista tehdään 2 000 euron käyttövaravähennys. Tämä osuus asiakkaan yhteenlasketuista talletuksista ei siis vaikuta yleiseen asumistukeen. Käyttövaravähennys on henkilökohtainen, eli se tehdään erikseen jokaisen ruokakunnan jäsenen talletuksista.

Asumistuki on 70 prosenttia hyväksyttävien asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta.  Hyväksyttävistä asumismenoista lisätietoa Kelan sivuilta Mihin menoihin asumistukea saa.

Alaikäisten lasten tuloja ja omaishoidon tukea ei lasketa tuloksi asumistukea määritettäessä.

Jos vammaisen henkilön tilantarve on apuvälineiden, avustajan tai hoidon vuoksi erityisen suuri, Kela voi hyväksyä enimmäisasumismenot yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruokakunnan todellinen koko on.

Asumistuen määrän voi arvioida laskurilla Kelan verkkosivuilla. Asumistuki voidaan myöntää takautuvasti enintään hakemista edeltävältä kuukaudelta.

Kela tarkistaa asumistuen vuoden välein, jos sitä ei ole syytä tarkistaa aikaisemmin. Olosuhteiden muutoksista on aina itse ilmoitettava Kelaan.

Opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisän saajiksi 1.8.2025 alkaen.

Asumistuki on verotonta tuloa ja sitä haetaan Kelasta

Laki yleisestä asumistuesta

4.2 Eläkkeensaajan asumistuki

Kela voi myöntää eläkkeensaajan asumistukea pienituloiselle, 16 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle. Kaikilla eläkkeensaajilla (osatyökyvyttömyys- ja osa-aikaeläkettä saavat) ei kuitenkaan ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen. Tällöin on mahdollista hakea yleistä asumistukea.

Eläkettä saavat henkilöt, joiden taloudessa on alle 18-vuotias lapsi tai lapsia tai muita aikuisia kuin avio- tai avopuoliso, kuuluvat yleisen asumistuen piiriin. Henkilö, joka ei olisi oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen, saa yleistä asumistukea 65 vuotta täytettyäänkin.

Tuen määrä riippuu asumiskustannusten lisäksi hakijan perhesuhteista, perheen koosta sekä tulojen ja omaisuuden määrästä. Tulot ja omaisuus pienentävät asumistukea aiempaa enemmän. Omaa asuntoa ei lueta omaisuudeksi. Tuen määrää voi arvioida Kelan verkkosivuilla eläkeläisten asumistuen laskurilla.

Eläkkeensaajan asumistuki on verotonta tuloa. Sitä voidaan maksaa takautuvasti enintään puolen vuoden ajalta. Tukea voi saada myös jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa enintään yhdeksän kuukauden ajan.

Tuki tarkistetaan aina kun olosuhteissa on tapahtunut muutos tai vähintään kahden vuoden välein. Olosuhteissa tapahtuvista muutoksista on itse ilmoitettava Kelaan.

Eläkkeensaajan asumistuen määräytymisperusteet jäädytetään vuosiksi 2024–2027. Lämmitys-, vesi- ja kunnossapitokustannuksia ja asumismenojen enimmäismääriä ei tarkisteta vuosina 2024–2027.

Laki eläkkeensaajan asumistuesta

4.3 Kotihoito ja -palvelu hyvinvointialueelta

Kotihoidolla ja -palvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväisen elämään kuuluvien toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotihoitoa annetaan alentuneen toimintakyvyn, erityisen perhe- tai elämäntilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavan syyn perusteella silloin, kun apu on tarpeen tavanomaiseen elämään kuuluvista tehtävistä suoriutumiseksi. Lapsiperheelle hyvinvointialueen on annettava välttämätöntä kotipalvelua edellä mainittujen syiden perusteella.

Kotihoitoon ja -palveluun sisältyvinä tukipalveluina järjestetään ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. Lisätietoa saa hyvinvointialueen verkkosivuilta tai luvusta 4.5.

Hyvinvointialue voi järjestää kotihoitoa ja -palvelua palveluseteleiden avulla. Palvelusetelin käytöstä on erikseen sovittava asiakkaan kanssa. Palvelusetelin hyväksyvän henkilön on itse otettava yhteyttä hyvinvointialueen hyväksymään kotihoidon ja -palvelun tuottajaan ja sovittava palveluiden järjestämisestä käytännössä. Asiakkaalle on annettava ohjausta palvelusetelin käytöstä (ks. luku 4.8).

Tilapäisesti kotihoitoa ja -palvelua tarvitseva asiakas voi selvittää, onko edullisinta käyttää palveluseteliä tai kustantaa palvelut itse ja hakea verotuksen kotitalousvähennystä (ks. luku 11.3).

Kotipalvelua järjestetään ainoastaan lapsiperheille. Muille asiakasryhmille on tarjolla kotihoitoa, joka tarkoittaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tehtävien muodostamaa kokonaisuutta. Kotipalvelu ja kotihoito ovat sosiaalipalveluja, joita järjestetään asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin mukaisesti. Asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen päätös näiden palvelujen järjestämisestä.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.7 tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavista kotiin järjestettävistä avustus- ja tukipalveluista.

Kotipalvelua ja kotihoitoa haetaan hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Lisätietoja: sosiaalihuoltolain soveltamisoppaasta, uudistettu opas 5/2024

Sosiaalihuoltolaki, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

4.4 Kotisairaanhoito hyvinvointialueelta

Kotisairaanhoito huolehtii erilaisista kotona tarvittavista terveyden- ja sairaanhoidon palveluista, kuten lääkehoidon seurannasta ja hoidon sekä opastuksen antamisesta sairauden hoidossa. Kotiin on myös mahdollista saada maksutta hoidossa tarvittavia sairaanhoitotarvikkeita sekä kotona selviytymistä helpottavia apuvälineitä. Tarkoituksena on mahdollistaa asiakkaan kotona asuminen sairaudesta huolimatta.

Jatkuvan ja säännöllisen kotisairaanhoidon piiriin pääsemiseksi tarvitaan lääkärin lähete. Lisätietoja saa hyvinvointialueen sote-keskuksesta.

Terveydenhuoltolaki

4.5 Kotona annettavista palveluista perittävät maksut

Jatkuvasta ja säännöllisestä kotipalvelusta veloitetaan asiakasmaksulakiin perustuva asiakasmaksu, joka määräytyy palvelun laadun ja määrän, asiakkaan tulojen ja perhesuhteiden mukaan. Tilapäisestä kotipalvelusta ja kotihoidosta voidaan periä hyvinvointialueen päättämä kohtuullinen maksu. Maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Asiakasmaksujen tulorajat ja maksuprosentit voi tarkistaa Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta.

Hyvinvointialue saa periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvistä tukipalveluina järjestettävistä tai asumispalveluun liittyvistä ateria-, vaatehuolto-, peseytymis-, siivous- ja turvapalveluista, osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävistä palveluista sekä muista vastaavista asumista tukevista palveluista.

Jos asiakas on tyytymätön maksun määräytymiseen, hän voi hakea maksuun oikaisua palvelusta vastaavalta toimielimeltä. Ohjeet maksupäätöksen oikaisemisesta ovat päätöksessä.

Asiakasmaksulain 11 § velvoittaa hyvinvointialuetta alentamaan maksua tai jättämään maksun kokonaan perimättä tapauskohtaisen harkinnan tuloksena. Lain velvoittavuus koskee sellaisenaan kaikkia sosiaalipalvelujen maksuja sekä sellaisia terveyspalvelujen maksuja, joista peritään ns. tulosidonnaisia maksuja kuten pitkäaikainen laitoshoito, jatkuva ja säännöllinen kotisairaanhoito. Sen sijaan velvoittavuus alentaa maksua 11 §:n perusteella ei suoraan koske tasasuuruisia terveyspalvelujen maksuja kuten terveyskeskusmaksuja, suun terveydenhuollon maksuja tai lyhytaikaisia sairaalamaksuja. Nämä tasasuuruiset terveyspalvelujen maksut kerryttävät kuitenkin maksukattoa (ks. luku 7.3.12).

Jos asiakkaan tai perheen toimeentulo tai lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteutuminen vaarantuvat maksun perimisen seurauksena, tulee hyvinvointialueen alentaa maksua tai jättää maksu kokonaan perimättä. Hyvinvointialueelta saa ohjausta ja neuvontaa maksun alentamista koskevissa kysymyksissä. Lähtökohtaisesti asiakkaan tai hänen edustajansa tulee itse hakea maksun alentamista, koska yleensä hyvinvointialueella ei ole automaattisesti kokonaisvaltaista tietoa asiakkaan tilanteesta. Asiakkaan hakemuksen perusteella, se arvioi täyttyvätkö edellytykset maksun alentamiselle. Asiakkaalle annetaan ratkaisusta muutoksenhakukelpoinen päätös. Maksun alentaminen on ensisijaista toimeentulotuen myöntämiseen nähden. Hyvinvointialueen tulee myös ennalta tiedottaa asiakkaita maksun alentamisen mahdollisuudesta.

Hyvinvointialue voi siis harkintansa mukaan jättää myös muita maksuja perimättä tai alentaa niitä edellä mainituilla perusteilla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin voi saada myös toimeentulotukea. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat kuitenkin ensisijaisia toimeentulotukeen nähden.

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista ja sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

4.6 Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa yksilöllisen ja toiminnallisen tuen yhdistävää palvelua sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.

Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:

• sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen
• kuntoutusneuvonta ja ohjaus sekä kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen
• valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan
• ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin
• muut sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoite voi olla arkielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa, tukea ryhmässä toimimiseen sekä koulutukseen tai työhön tarvittavien asioiden harjoittelua. Sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuuteen yhdistetään tarvittaessa päihde- ja/tai mielenterveyshoito sekä muut tarvittavat palvelut ja tukitoimet yli sektorirajojen.

Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä.

Sosiaalisen kuntoutuksen muotoja ovat esimerkiksi yksilöllinen psykososiaalinen tuki ja lähityö, erilaiset toiminnalliset ryhmät tai työtoiminta sekä erilaiset palvelut ja tukitoimet osana sovittua suunnitelmaa.

Lisätietoja saa Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaasta.

Palvelua haetaan oman hyvinvointialueen sosiaalitoimelta.

Muusta kuntoutuksesta katso luku 8.

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

4.7 Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuella hyvinvointialue voi tukea sairaan, vanhuksen tai vammaisen henkilön kotona tapahtuvaa hoitoa. Omaishoidon tuki perustuu hyvinvointialueen kriteereihin ja harkintaan. Omaishoitajana voi toimia omainen tai joku muu hoidettavan läheinen henkilö. Heillä ei ole velvollisuutta ryhtyä omaishoitajaksi.

Omaishoidon tukea voidaan myöntää jos:

• henkilö tarvitsee sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi hoitoa tai muuta huolenpitoa
• hoitoa voidaan antaa hoidettavan kotona
• hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta yhdessä muiden tarpeellisten palvelujen kanssa
• omaishoitajan terveys ja muu toimintakyky vastaavat hoidon asettamia vaatimuksia
• hoidettavan koti soveltuu hoidon antamiseen
• omaishoidon tuen myöntäminen on hoidettavan edun mukaista ja se riittää turvaamaan hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden

Hyvinvointialue ja hoitaja tekevät hoidosta sopimuksen, jonka liitteeksi laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoidon tuki koostuu hoitajan palkkiosta ja vapaasta sekä muusta hoidon tueksi saatavasta palvelusta, jotka määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa.

Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Hyvinvointialue päättää palkkion tasosta.  Palkkion  vähimmäismäärä ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen palkkio on säädetty laissa. Hoitopalkkio on omaishoitajalle veronalaista tuloa.

Omaishoitaja ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa hyvinvointialueeseen, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan. Omaishoitajalle kertyy palkkiosta eläkettä julkisten alojen eläkelain mukaan. Hyvinvointialueen on otettava hoitajalle työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus.

Hyvinvointialueen on tarvittaessa järjestettävä omaishoitajalle valmennusta ja koulutusta hoitotehtävää varten. Lisäksi sen on tarvittaessa järjestettävä omaishoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä hänen hyvinvointiaan ja hoitotehtäväänsä tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Kaikilla omaishoitosopimuksen tehneillä omaishoitajilla on oikeus vähintään kahden vuorokauden vapaaseen kalenterikuukautta kohti. Omaishoitajilla, jotka ovat sidottuja hoitoon yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin, oikeus vapaaseen on vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Hyvinvointialue ja omaishoitaja voivat sopia, että omaishoitaja pitää vapaansa useampana alle vuorokauden pituisena jaksona.

Hyvinvointialueen on huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä vapaitten aikana. Omaishoitajan vapaapäivien ja virkistysvapaan pitäminen eivät vähennä hoitopalkkion määrää.

Omaishoitajan vapaan tai muun poissaolon aikainen sijaishoito voidaan järjestää toimeksiantosopimuksella, jonka hyvinvointialue tekee sijaishoitajan kanssa. Sijaishoitajan avulla toteutettava hoito järjestetään hoidettavan henkilön kotona. Hyvinvointialue päättää sijaishoidon hoitopalkkioiden suuruuden.

Hyvinvointialue voi tarvittaessa järjestää vapaata myös ilman omaishoitosopimusta omaistaan tai läheistään hoitavalle henkilölle, jonka antama hoito ja huolenpito on päivittäin sitovaa.

Omaishoidon tuen vapaan järjestämisestä hyvinvointialue voi periä asiakasmaksua, jonka enimmäismäärä on vahvistettu asiakasmaksulaissa.

Palvelua haetaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveystoimelta. Palvelua haetaan yleensä kotihoidosta tai kotisairaanhoidosta vastaavasta yksiköstä.

Lisätietoja saa sosiaali-ja terveysministeriön verkkosivuilta.

Laki omaishoidon tuesta, Julkisten alojen eläkelaki, Työtapaturma- ja ammattitautilaki, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

4.7.1 Omaishoitajan verotus ja mahdolliset vähennykset

Omaishoidon tuki verotetaan työkorvauksena, joka on hoitajalle veronalaista ansiotuloa. Koska omaishoitaja ei ole työsuhteessa maksajaan, ei palkan verokorttia voi käyttää. Siksi omaishoidon palkkiota on tilattava erillinen verokortti. Tämä onnistuu ilmoittamalla omaishoidon tuki verokorttihakemuksen vaiheessa Muut tulot, kohtaan Perhe- perhepäivä- ja omaishoitajan tulot.

Omaishoitajalla on joitakin kuluja, joita voi vähentää verotuksessa ja toisia mitkä eivät ole vähennettävissä.

Verotuksessa vähennettävää:

• Omaishoitajaliiton jäsenmaksun voit vähentää verotuksessa.
• Työhuonevähennys 480 euroa vuodessa (eli puolikas täydestä työhuonevähennyksestä)
  •  Hoidettavan kanssa samassa taloudessa asuva hoitopalkkiota saava omaishoitaja voi vähentää asunnossa tehtävän omaishoitotyön perusteella työhuonevähennyksenä. Jos omaishoitaja ei asu hoidettavan kanssa samassa taloudessa, hän voi vähentää työhuonevähennyksenä, jos hän tekee osapäiväisesti ja jatkuvasti kotonaan omaishoitoon liittyviä muistiinpano-, raportointi- tai muita vastaavia paperitöitä.
• Matkakustannuksia voi vähentää, jos ei asu hoidettavan kanssa samassa taloudessa hoidettavan kanssa. Tällöin voit vähentää hoidettavan luona käymisen ja hoidettavan asioiden hoidosta syntyvät kulut.

Verotuksessa ei voi vähentää:

• Et voi vähentää hoidettavan hoidosta aiheutuneita kustannuksia, kuten lääkärikäyntejä tai apuvälineitä. Ne ovat hoidettavalle kuuluvia vähennyskelvottomia elantomenoja.

Muuta huomioitavaa:

• Jotta verovähennyksiä voi ylipäätänsä tehdä tarvitaan tuloja. Esimerkiksi sopimuksettomat omaishoitajat eivät siten voi tehdä näitä vähennyksiä verotuksessa, koska omaishoidosta ei kerry ansiotuloja, joista vähennykset voisi tehdä.
• Vähennykset voit tehdä suoraan kuluvan vuoden verotukseen verokorttia hakiessa. Voit myös ilmoittaa vähennykset veroilmoitukseen seuraavana vuonna.
• Tarvittaessa voit tehdä myös oikaisuvaatimuksen kolme vuotta verotuksen päättymisestä, eli esimerkiksi vuonna 2025 ehtii vielä hakea oikaisua 2022 verovuoden verotukseen.  Oikaisujen käsittelyaika voi usein olla noin vuoden mittainen.

Lue omaishoitajan verotuksesta tarkemmin Verohallinnon sivuilta.

Lisätietoa oikaisuvaatimuksesta Verohallinnon sivuilta.

4.8 Palveluseteli

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyvinvointialue päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön sekä mihin palveluihin ja missä laajuudessa seteliä käytetään. Se päättää myös onko palveluseteli tulosidonnainen vai kaikille käyttäjille samansuuruinen.

Asiakkaalla on aina oikeus kieltäytyä palvelusetelistä. Tällöin hänet on ohjattava muilla tavoin järjestettyyn palveluun. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluseteliä. Asiakkaan palvelun ja hoidon tarve on arvioitava sekä laadittava palvelusuunnitelma ennen palvelusetelin myöntämistä.

Palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen. Maksuttomaksi säädettävistä palveluista ei saa jäädä maksettavaksi omavastuuosuutta. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen hankkimiseksi annettavalla palvelusetelillä täytyy voida hankkia yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline.

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaali- ja terveystoimesta.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

4.9 Erityishuolto

Uusi vammaispalvelulaki 675/2023 on tullut voimaan 1.1.2025. Samalla kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki (519/1977, KVL) on valtaosin kumottu. Kehitysvammalakiin on jätetty voimaan säännökset, joiden nojalla voidaan järjestää tahdosta riippumaton erityishuolto sekä palvelut, joissa on tarve käyttää KVL 3 a luvun mukaisia rajoitustoimenpiteitä.

Erityishuolto-ohjelmien (EHO) laatiminen loppuu uuden vammaispalvelulain voimaantulon myötä. Hakemusta EHO:n laatimiseksi ei voi enää tehdä 1.1.2025 alkaen. Mikäli EHO:a on haettu ennen 1.1.2025, hakemus käsitellään ja EHO voidaan myöntää vanhan lainsäädännön perusteella, viime kädessä muutoksenhaun kautta.

Uudessa vammaispalvelulaissa ja kehitysvammalaissa säädetään siirtymäajoista: EHO:t ovat siirtymäsäännösten mukaan voimassa niihin merkityn voimassaoloajan ja enintään kolme vuotta uuden vammaispalvelulain voimaantulosta. Tästä pääsäännöstä poiketen kuntouttavaa varhaiskasvatusta koskeva EHO-päätös on voimassa koko päätökseen merkityn voimassaoloajan. Siirtymäaikana voimassa olevaan erityishuolto-ohjelmaan voi aiempaan tapaan hakea muutosta aluehallintovirastolta.

Kehitysvammalain nojalla tehdään jatkossa päätöksiä erityishuollon antamisesta ja lopettamisesta (ns. ”erityishuollon statuspäätös”), rajoitustoimenpiteiden käyttämisestä ja tahdosta riippumattomasta erityishuollosta. Erityishuollon palveluiden saaminen ei edellytä kehitysvammadiagnoosia, vaan tarpeen mukaisia erityishuollon palveluita annetaan henkilöille, joiden henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi.

Vuoden 2023 alusta erityishuollon järjestämisestä ovat vastanneet hyvinvointialueet, joilla tulee olla erityishuollon järjestämistä varten toiminnan kannalta tarpeellisia toimintayksiköitä. Erityishuoltoon pyrkimistä koskeva aloite tulee tehdä hyvinvointialueelle. Erityishuollon antamisesta ja lopettamisesta päättää päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä. Hyvinvointialueella toimii myös toinen vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä, joka tekee tutkimuksia ja antaa lausuntoja sekä on asiakkaan tukena käytännön työskentelyssä.

Toistaiseksi laissa ei ole erikseen säädetty, kuka voi tehdä erityishuollon antamista tai lopettamista koskevan hakemuksen, jolloin se on mahdollista ainakin henkilölle itselleen ja hänen lailliselle edustajalleen. 

Erityishuoltoon kuuluvat KVL:n 2 §:n perusteella jatkossa 1) vaativa moniammatillinen tuki, joka toteutetaan vaativan moniammatillisen tuen yksikössä, 2) tahdosta riippumattoman erityishuollon edellyttämät tutkimukset ja 3) vaativaan moniammatilliseen tukeen liittyvä työtoiminta (SHL/VPL) tai päivätoiminta (VPL).​ Varsinaiset palvelut järjestetään erityishuollon piirissä oleville asiakkaille jatkossa sosiaalipalvelujen osalta ensisijaisesti sosiaalihuoltolain ja uuden vammaispalvelulain nojalla ja terveydenhuollon osalta terveydenhuoltolain nojalla.

Kehitysvammalakiin lisättiin vuonna 2016 säännökset itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta sekä rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Rajoitustoimenpiteitä voi käyttää vain viimesijaisena keinona laissa tarkkaan määritellyissä tilanteissa. Kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen lopettamista tavoitellut KEHAS-ohjelma päättyi vuonna 2020, mutta työn on tarkoitus jatkua yksilöllisten asumispalvelujen kehittämisen muodossa. Uusia päätöksiä pitkäaikaisesta asumisesta kehitysvammalaitoksessa ei tule enää tehdä.

Erityishuoltoa järjestävän hyvinvointialueen on huolehdittava tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon tai sitä edeltävään tutkimukseen määrätyn henkilön kuljetuksesta toimintayksiköiden välillä. 

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Vammaispalvelulaki (675/2023) 16, 17, 42 §:t, Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) 1, 34, 36 ja 81 a §:t.

4.10 Kotikunnan vaihtuminen ja palvelujen saanti

Kotikunta ei automaattisesti muutu, jos henkilön asuminen toisessa kunnassa johtuu perhehoidosta, laitoshoidosta tai asumisesta asumispalvelujen avulla.

Pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntansa ulkopuolella asuvalla henkilöllä on kuitenkin kotikunnan valintaoikeus. Oikeus koskee henkilöä, joka on sijoitettu laitoshoitoon, perhehoitoon tai asumaan asumispalvelujen avulla. Lisäksi pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voi muuttaa toiseen kuntaan myös omasta aloitteestaan. Tällöin henkilölle tehdään palvelutarpeen arviointi uuden kotikunnan hyvinvointialueella ennen muuttoa.

Lisätietoa saa Digi- ja väestötietovirastosta.

Kotikuntalaki

4.11 Asuntojen korjausavustukset

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää tukea sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan perusteella ikääntyneiden ja vammaisten asuntojen korjausavustusta, avustusta jälkiasennushissin rakentamiseen sekä esteettömyysavustusta.

Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustuksen enimmäismäärä on 50 prosenttia, terveydelliseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvästä erityisestä syystä 70 prosenttia kustannuksista. Hissiavustusta voidaan myöntää enintään 45 prosenttia hyväksytyistä hissin tai hissien rakentamiseen liittyvistä kokonaiskustannuksista. Asuinrakennusten tai asuntojen kuntotutkimuksista aiheutuneita kustannuksia sekä perusparannusten suunnittelusta aiheutuneita kustannuksia enintään 50 prosenttia.

ARA hoitaa korjausavustusten myöntämisen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hakemus jätetään ARAan, ARA tekee avustuspäätöksen ja hoitaa avustuksen maksamisen.

Verkkoasioinnissa henkilöasiakkaat voivat hakea korjausavustusta ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen. Lisätietoja saa ARAsta.

Ympäristöministeriöön perustettavan Valtion asuntorakentamisen keskus vastaa 1.3.2025 alkaen Aralta siirtyvistä tehtävistä.

Laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista

4.12 Esteettömän asumisen tuki

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada kohtuullinen tuki esteettömään asumiseen, jos hän tarvitsee sitä voidakseen asua vakituisessa asunnossaan. Olennaista on vamman tai sairauden aiheuttama toimintarajoite, joka estää asumisen omassa kodissa ilman esteettömän asumisen tukea. 

Tukea myönnetään, jos vammainen henkilö ei vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen toimintarajoitteen johdosta selviydy ilman kyseistä tukea asumiseen liittyvistä toiminnoista, kuten päivittäisistä toimista, liikkumisesta tai muista itsenäisistä toimista asunnossa ja sen lähiympäristössä.

Tuen tarvetta arvioitaessa on otettava huomioon vammaisen henkilön yksilöllinen tilanne, koska samatkin vammat tai sairaudet voivat eri tilanteissa ja eri ihmisillä johtaa hyvin erilaisiin toimintarajoitteisiin ja edellyttää erilaisia ratkaisuja.

Tukea saava henkilö voi asua omassa kodissaan itsenäisesti tai esimerkiksi henkilökohtaisen avun tai muun palvelun turvin.

Hyvinvointialueen on järjestettävä esteettömän asumisen tukea: 

• asunnon muutostöihin;
• esteiden poistamiseen asunnon välittömästä lähiympäristöstä;
• esteettömän asumisen mahdollistaviin välineisiin ja muihin teknisiin ratkaisuihin ja
• esteettömän asumisen suunnitteluun.

Korvattavia asunnon muutostöitä voivat olla esimerkiksi:

• ovien leventäminen, luiskien rakentaminen
• valaistusmuutostyöt ja/tai sisätilojen häikäisyn estäminen näkövammaiselle henkilölle
• WC-pesutilojen välttämättömät purkutyöt, pintatyöt, LVI- ja sähkötyöt, kalusteet ja lattialämmitys
• sisäänkäynnin yhteyteen rakennettavat suojakaiteet

Asunnon muutostöiksi luetaan myös niiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä läheisyydestä, kuten pihalta ja kerrostalojen porrashuoneista.

Esteettömän asumisen mahdollistavia välineitä tai muita teknisiä ratkaisuja ovat yksittäiset päivittäisissä toimissa, liikkumisessa tai muussa itsenäisessä elämässä kotona tarvittavat laitteet. Lisäksi näitä ovat laaja-alaisesti vammaisen henkilön itsenäistä elämää omassa kodissaan mahdollistavat tekniset ja kehittyvän teknologian mukanaan tuomat ratkaisut. 

Tekniikan ja teknologian kehittyminen voi tuoda mukanaan uusia välineitä sekä muita teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja jotka kuuluvat lain mukaan korvattaviin välineisiin tai teknisiin ratkaisuihin.  Siksi laissa ei yksityiskohtaisesti määritellä niitä välineitä ja muita teknisiä ratkaisuja, joiden hankkimiseen tukea voidaan myöntää. 

Korvattavina asuntoon kuuluvina välineinä ja laitteina on aiemman lain soveltamisessa pidetty esimerkiksi:

• nostolaitteet, porrashissi, nostolevy
• erilaiset hälytyslaitteet, turvahälytysjärjestelmät ja hälytysjärjestelmät (optiset ja akustiset)
• puhelin-, turva- ja tekstipuhelin
• induktiosilmukka
• ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä, exit-työntöpainike
• muut vastaavat asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada esteettömään asumiseen kohtuullinen tuki. Kohtuullisina kustannuksina pidetään lähtökohtaisesti tehtävän muutostyön tai hankittavan laitteen tai teknisen ratkaisun keskimääräistä markkinahintaa. Korvattavissa muutostöissä noudatetaan yleisesti hyväksyttävää ja käytössä oleva laatutasoa. Myös asumisen suunnittelukustannuksilta sekä asunnon palauttamiselta alkuperäiseen tilaan edellytetään kohtuullisuutta.

Korvausta on haettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.4 Tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavat asunnonmuutostyöt

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä myöntää hyvinvointialueen terveydenhuolto.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.5 Tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavat apuvälineet.

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelusta tai terveydenhuollosta.

Vammaispalvelulaki,Terveydenhuoltolaki, Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta

4.13 Asumispalvelut

4.13.1 Asumispalvelut sosiaalihuoltolain mukaan

Hyvinvointialue järjestää asumispalvelut, joita ovat tilapäinen asuminen, tuettu asuminen, yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen ikääntyneille ja pitkäaikaissairaille henkilöille pääsääntöisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Tällöin asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaan, jolloin henkilön tulot vaikuttavat maksun suuruuteen. Henkilöllä tulee olla toimintakykyä niin paljon, ettei hän tarvitse laitoshoitoa.

Tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua.

Tuetulla asumisella tarkoitetaan itsenäistä asumista, jota tuetaan sosiaaliohjauksella.
Tuettua asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä.

Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä. Henkilöllä on siellä käytössä tarpeitaan vastaava asunto. Asukkailla on asumisyksikössä mahdollisuus osallistua sosiaalista kanssakäymistä edistävään toimintaan. Yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä esimerkiksi korkean iän, sairauden tai vamman aiheuttaman toimintakyvyn alentumisen sekä hoidon ja huolenpidon tarpeen vuoksi.

Ympärivuorokautisella palveluasumisella tarkoitetaan asumista esteettömässä ja turvallisessa hoivakodissa, palvelukodissa tai vastaavassa asumisyksikössä, jossa on tarjolla yhteisöllistä toimintaa. Siellä henkilöllä on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja hän saa yksikön henkilöstöltä viipymättä ja vuorokaudenajasta riippumatta hoitoa ja huolenpitoa myös äkilliseen tarpeeseensa.

Ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee päivittäin vuorokaudenajasta riippumatta jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa, joiden järjestäminen kotihoitona, omaishoitona, perhehoitona tai muulla tavalla ei ole mahdollista tai asiakkaan edun mukaista

Ympärivuorokautinen palveluasuminen sisältää henkilön yksilöllisen tarpeen mukaisen vuorokaudenajasta riippumattoman hoidon ja huolenpidon, toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän toiminnan, ateriat, vaatehuollon, siivouksen sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävän toiminnan. Lisäksi henkilöllä on mahdollisuus saada tarvitsemansa lääkinnällinen kuntoutus ja muut terveydenhuollon palvelut.

Ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään henkilön tarpeen mukaan pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti. Lyhytaikainen palveluasuminen voi olla tilapäistä tai säännöllisesti toistuvaa. Asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaan, jolloin henkilön tulot vaikuttavat maksun suuruuteen. Henkilöllä tulee olla toimintakykyä niin paljon, ettei hän tarvitse laitoshoitoa.

Lisätietoja ja hakemukset: Hyvinvointialueen sosiaalitoimi

Sosiaalihuoltolaki, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

4.13.2 Asumisen tuki vammaispalvelulain mukaan

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada asumisen tukea, jos hän tarvitsee apua tai tukea voidakseen hoitaa päivittäiset toimensa. Asumisen tuen avulla vammainen henkilö voi asua mahdollisimman itsenäisesti. Asumisen tukea voivat saada sekä jatkuvasti ja runsaasti että myös vähemmän, mutta välttämättä apua tarvitsevat henkilöt.  

Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan toimia, joita ihmiset elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin väliajoin.

Asumisen tuki sisältää vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaisen avun ja tuen päivittäisissä toimissa, vuorovaikutuksessa, osallisuudessa sekä niissä itsehoitoa vastaavissa toimenpiteissä, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon ja pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon. Tukea on järjestettävä määrä, joka vastaa asiakkaan tarvetta.

Asumisen tukea voidaan järjestää monipuolisesti erilaisissa asumismuodoissa.
Tuki on mahdollista järjestää esimerkiksi henkilön yksityisasuntoon, useamman henkilön yhteiseen asuntoon, asuntoryhmään tai erillisistä asunnoista koostuvaan asuntojen verkostoon tai ryhmämuotoisesti toteutettuun asumiseen. Tukeen ei pääsääntöisesti kuulu asuntoa. Jos asumisen tuki toteutetaan ryhmämuotoisena asumisena kuuluu myös asunto sen piiriin.

Asumisen tuki voidaan toteuttaa esimerkiksi henkilökohtaisen avun, asumisen tuen työntekijöiden, sosiaalihuoltolain mukaisten tukipalvelujen, lapsiperheiden kotipalvelun tai kotihoidon avulla taikka näitä yhdistelemällä. Asumisen tuen kokonaisuuteen voi kuulua myös omaishoidon tuki. 

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.7 tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavista kotiin järjestettävistä avustus- ja tukipalveluista.

Lisätietoja ja hakemukset: Hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

Vammaispalvelulaki

4.14 Valmennus

Vammaispalvelulain mukaisen valmennuksen palvelun (7 §) tarkoituksena on, että vammainen henkilö saa omat voimavaransa, kykynsä, taitonsa ja tietonsa parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön.​ Vammaisella henkilöllä on oikeus saada valmennusta, jos hän tarvitsee tukea:​

• oppiakseen uusia tai vahvistaakseen olemassa olevia itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja taikka​
• toimiakseen elämässään tapahtuvassa muutostilanteessa tai valmistautuakseen tällaiseen tilanteeseen.

Edellytyksenä on lisäksi, että vastaavaa valmennusta ei ole mahdollista saada lääkinnällisenä kuntoutuksena.​

Valmennuksen tarkoituksena on vahvistaa vammaisen henkilön itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja ja parantaa hänen toimintakykyään elämän muutostilanteissa.​ Itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja ovat esimerkiksi kommunikaation ja vuorovaikutuksen taidot, teknisten laitteiden ja digisovellusten käyttö, ympäristön hahmottaminen ja liikkuminen erilaisissa toimintaympäristöissä, ajan hahmottaminen, kodinhoidon suunnittelu ja toteutus, asiointi, rahankäyttö ja muut vastaavat toiminnot.

Valmennus on luonteeltaan tavoitteellinen ja määräaikainen palvelu, johon sisältyy:​

• Tiedollisten ja toiminnallisten taitojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu​
• Viittomakielen opetus tai puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käytön ohjaus​
• Vammaisen henkilön toimintakyvyn, toimintaympäristön tai perhetilanteen muuttuessa taikka muissa vastaavissa elämän muutostilanteissa annettava tuki.​

Vammaisen henkilön perheellä ja muilla läheisillä henkilöillä on oikeus saada osana vammaisen henkilön palvelua viittomakielen opetusta ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käytön ohjausta sekä valmennusta muutostilanteiden tukemiseksi, jos se on tarpeen vammaisen henkilön valmennukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi (subjektiivinen oikeus)​.

Muuta valmennusta myönnetään perheelle ja läheisille harkinnanvaraisesti.

Valmennuksen tavoitteet, sisältö, tarvittava määrä ja toteutustapa on arvioitava yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa.​ Päätökseen on kirjattava valmennuksen sisältö, määrä ja toteutustapa ottaen huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjatut yksilölliset tarpeet ja oma näkemys tarvittavasta valmennuksesta sekä sen tavoitteista.​

Valmennus on tarvittaessa suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti kuntoutuksen, sekä opetuksen ammattilaisten kanssa.​ Palvelun järjestäjän ja tuottajan on seurattava tavoitteiden toteutumista.​

Valmennusta voidaan toteuttaa henkilökohtaisena tai ryhmässä annettavana palveluna taikka osana muuta palvelua.

Vammaispalvelulaki

4.15 Tuettu päätöksenteko

Suomea velvoittava YK:n vammaisyleissopimus edellyttää, että vammainen henkilö voi saada oikeudellista kelpoisuuttaan käyttäessään tarvitsemansa tuen kaikilla elämänalueilla. Uuteen vammaispalvelulakiin on tämän pohjalta nostettu omana palvelunaan tuettu päätöksenteko (14 §). Tuettu päätöksenteko vahvistaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä mahdollisuuksia tehdä ja toteuttaa omia valintojaan elämässään ja arjessaan.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada erillisenä palveluna toteutettavaa tuettua päätöksentekoa, jos hän tarvitsee tukea voidakseen tehdä omaa elämäänsä koskevia merkittäviä päätöksiä, jotka eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Vammaisen henkilön oma näkemys tulee ottaa huomioon päätöksen merkittävyyttä arvioitaessa. Lain esitöiden mukaan merkittävät päätöksentekotilanteet voivat liittyä esimerkiksi:

• omaan tai läheisen vakavaan sairastumiseen taikka
• elämän suuriin taitekohtiin (kuten koulun alkaminen, opiskelu- tai työpaikan valinta, suuret muutokset elämässä taikka muutto pois lapsuudenkodista tai toiselle paikkakunnalle).

Muissa kuin merkittävissä päätöksentekotilanteissa vammaisen henkilön päätöksentekoa tuetaan hänen yksilöllisen tarpeensa mukaan osana tämän lain perusteella järjestettäviä palveluita silloin, kun se soveltuu palvelun luonteeseen. Pienempiin, arkisiin päätöksiin on oikeus saada tukea muissa palveluissa, kuten asumisen tuessa.

Tuettu päätöksenteko sisältää päätöksentekoprosessissa tarvittavan tuen esimerkiksi:  

• tiedon hankkimisessa ja asioiden ymmärtämisessä,  
• päätös- tai toimintavaihtoehtojen ja niiden vaikutusten arvioimisessa,  
• oman mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa, 
• päätösten tekemisessä ja toteuttamisessa  
• sekä muissa vastaavissa toiminnoissa.

Tukihenkilö ei saa ottaa kantaa asioihin tai päättää asioita vammaisen henkilön puolesta. Tukihenkilö ei myöskään saa ottaa kantaa tai vaikuttaa asioihin, joista päättämiseen hän antaa tukea vammaiselle henkilölle. Päätöksen tekee aina vammainen henkilö itse. Jos vammainen henkilö on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka eivät muuten tule asianmukaisesti hoidettua, hänelle on haettava edunvalvojaa.

Tuetun päätöksenteon tarve on arvioitava yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa sekä kirjattava asiakassuunnitelmaan. Erillisenä palveluna toteutettavan tuetun päätöksenteon sisältö, määrä ja toteutustapa on kirjattava päätökseen ottaen huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjatut yksilölliset tarpeet ja oma näkemys tarvittavasta tuesta.

Asiakkaan palvelukokonaisuudesta vastaavan sosiaalihuollon ammattihenkilön on varmistettava, että tukihenkilö ymmärtää tuetun päätöksenteon tarkoituksen, hänellä on vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävä osaaminen ja että hän on riippumaton suhteessa päätöksenteon kohteena olevaan asiaan. Vammaisen henkilön on mahdollisuuksien mukaan voitava osallistua tukihenkilön valintaan.

Vammaispalvelulaki

4.16 Perhehoito

Perhehoidolla tarkoitetaan oman kodin ulkopuolista hoitoa tarvitsevan henkilön hoitamista yksityisessä perheessä perheenjäsenenä tai perhekodissa. Perhehoidosta tehdään toimeksiantosopimus silloin, kun perhehoitosopimus tehdään hyvinvointialueen ja perhehoitajan välillä. Jos hyvinvointialue hankkii perhehoidon palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta kuten ammatilliselta perhekodilta, tehdään sopimus perhehoidon järjestämisestä.

Asiakkaan sijoitus perhehoitoon voidaan tehdä esimerkiksi vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain perusteella. Perhehoitoon sijoitetulle asiakkaalle laaditaan asiakas- tai palvelusuunnitelma.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi

Perhehoitolaki

4.17 Henkilökohtainen apu

Henkilökohtaisella avulla vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu yhdenvertaisesti muiden kanssa niissäkin tilanteissa, joissa hän tarvitsee toisen henkilön apua.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaista apua, jos hän tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä tai opiskelussa tai vuorovaikutuksessa, vapaa-ajan toiminnassa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Sen saamisen edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä itsenäisesti tai tuettuna valitsemaansa kommunikaation keinoa käyttäen. Lisäksi edellytetään, että hänen yksilöllisen avun tai tuen tarpeisiinsa voida vastata sopivin palveluin muun lain nojalla.

Henkilökohtaista apua on oikeus saada vamman tai sairauden aiheuttamasta pitkäaikaisesta toimintarajoitteesta johtuvan yksilöllisen tarpeen mukaan. Yksilöllisen tarpeen määrittelyssä on otettava huomioon henkilön elämäntilanne kokonaisuudessaan eli muun muassa asumis- ja muut elinolosuhteet, perhetilanne sekä opiskelu, työelämä ja vapaa-ajan toiminnot.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada henkilökohtaista apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa sen verran kuin hän toimintarajoitteensa aiheuttaman yksilöllisen avun ja tuen tarpeensa perusteella välttämättä tarvitsee. Välttämättömyyden määrittävät hänen yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä hänen omien valintojensa mahdollistaminen. 

Vuorovaikutukseen, vapaa-ajan toimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.

Hyvinvointialueen on järjestettävä henkilökohtaista apua työnantajamallilla ja palvelusetelillä sekä näiden lisäksi vähintään yhdellä seuraavista tuottamistavoista: omatuotanto, yhteistoiminta muiden hyvinvointialueiden kanssa ja ostopalvelu. 

1. Työnantajamalli

Työnantajamallissa vammainen henkilö palkkaa henkilökohtaisen avustajan työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen ja toimii avustajan työnantajana. Hyvinvointialue korvaa avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. Henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallilla edellyttää muun muassa vammaisen henkilön suostumusta työnantajana toimimiseen.

Työnantajamallin edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee vastaamaan työnantajan velvollisuuksista ja antaa asiakassuunnitelmaan kirjattavan suostumuksensa työnantajana toimimiseen. Työnantajana toimivan henkilön on oltava oikeustoimikelpoinen.  

Hyvinvointialueen on annettava vammaiselle henkilölle riittävä selvitys työnantajan vastuista ja velvollisuuksista ennen kuin hän voi antaa suostumuksensa työnantajana toimiseen. Alaikäisen lapsen huoltaja tai vammaisen henkilön edunvalvoja voi toimia henkilökohtaisen avustajan työnantajana vastaavin edellytyksin kuin vammainen henkilö itse.

Työnantajana toimiva henkilö voi myös osoittaa osan tehtävistään kolmannelle osapuolelle ostamalla tältä esimerkiksi palkanlaskennan, palkanmaksun, koulutuksen ja avustajavälityksen palveluja.

Henkilökohtaisten avustajien työehtosopimus koskee niitä avustajia, joiden työnantaja eli vammainen henkilö on Heta ry:n (Henkilökohtaisten avustajien työnantajaliiton) jäsen. Mikäli työnantaja ei ole Heta ry:n jäsen, työsuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia.

2. Palveluseteli

Hyvinvointialue voi antaa vammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa tarkoitetun palvelusetelin.
Palvelusetelin arvon on oltava sellainen, että vammaisen henkilön on mahdollista hankkia palvelusetelillä hänelle myönnetty henkilökohtainen apu. Vammainen henkilö voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä. Tällöin henkilökohtainen apu on järjestettävä hänelle muulla tavalla.

3. Omatoiminta, yhteistoiminta muiden  hyvinvointialueiden kanssa tai ostopalvelu Hyvinvointialue tuottaa avustajapalvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkii ne ostopalvelusopimuksella muilta palvelujen tuottajilta.

Toteuttamistavan valinta

Päättäessään henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön oma mielipide, elämäntilanne ja asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve. 

Henkilökohtaisen avun eri toteuttamistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. 

Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen.

Perheenjäsen avustajana

Henkilökohtaisen avustajan tulee pääsääntöisesti olla perheen ulkopuolinen henkilö. Henkilökohtaisena avustajana voi kuitenkin erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos sitä voidaan pitää vammaisen henkilön edun mukaisena ja hänelle sopivana ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Rajaus koskee kaikkia henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.7 tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavista kotiin järjestettävistä avustus- ja tukipalveluista.

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

Vammaispalvelulaki, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

4.18 Erityinen osallisuuden tuki

Vammaisella henkilöllä, joka kuuluu vammaispalvelulain soveltamisalan piiriin, on oikeus saada erityistä osallisuuden tukea, jos hän tarvitsee yksilöllisesti toteutettua toisen henkilön tukea voidakseen päästä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa tai osallistuakseen vapaa-ajan toimintaan sekä ollakseen osallisena vuorovaikutuksen tai vapaa-ajan tilanteissa. Erityistä osallisuuden tukea ei voida järjestää samanaikaisesti vapaa-ajan henkilökohtaisen avun kanssa. Asiakas itse päättää, tarvittaessa laillisen edustajansa, omaisensa tai muun läheisensä tuella, kumpaa palvelua hän hakee vapaa-ajan avustamistarpeisiinsa.

Erityisessä osallisuuden tuessa vammaiselta henkilöltä ei edellytetä, että hän kykenisi muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Erityisen osallisuuden tuen tarkoitus on turvata vammaisen henkilön oikeus osallistua ja päästä osalliseksi sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa ja vapaa-ajan toiminnassa myös silloin, kun hän ei kykene itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan avun sisällöstä tai kun henkilökohtainen apu ei ole hänelle sopiva palvelu.

Erityinen osallisuuden tuki sisältää tarvittavan ohjauksen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vammaiselle henkilölle mieluisan vapaa-ajan toiminnan löytämisessä ja toteuttamisessa. Erityistä osallisuuden tukea on järjestettävä joko kodin ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan taikka, jos kotona tapahtuvaan toimintaan myönnettävä palvelu on vammaisen henkilön toivomusten tai edun mukainen vaihtoehto, osittain tai kokonaan vammaisen henkilön kotona tapahtuvaan toimintaan.

Erityisen osallisuuden tuen minimituntimääräsääntely tulee vammaispalvelulaissa voimaan portaittain. Tukea tulee järjestää vähintään 10 h/kk 1.1.2025, 20 h/kk 1.1.2026 ja 30 h/kk 1.1.2027 alkaen.

Erityistä osallisuuden tukea antaa ensisijaisesti sosiaalihuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilö taikka muun soveltuvan tutkinnon suorittanut henkilö.

Vammaispalvelulaki

4.19 Tulkkauspalvelut

Kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisten tulkkauspalvelua haetaan Kelasta. Tulkkauspalvelua voi saada työssä käyntiin, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen ja virkistykseen. Sen käyttö edellyttää, että pystyy ilmaisemaan itseään tulkkauksen avulla ja käyttää jotain toimivaa kommunikointimenetelmää.

Oikeutta palveluun haetaan tavallisesti vain kerran. Lisätunteja, opiskelutulkkausta ja tulkkausta ulkomaanmatkoille on haettava erikseen. Tulkkauspalvelu voidaan järjestää myös etätulkkauspalveluna.

Kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä on oikeus käyttää tulkkauspalvelua vähintään 180 tuntia vuodessa. Kuulonäkövammaisella henkilöllä on oikeus käyttää tulkkauspalvelua vähintään 360 tuntia vuodessa. Opintoihin liittyvää opiskelutulkkausta voi saada siinä laajuudessa kuin sitä välttämättä tarvitsee. Ulkomaanmatkalle tulkkauspalvelua myönnetään yleensä enintään kahden viikon ajalle. Tulkkaustunteja voi saada enemmänkin kuin vähimmäismäärän, jos se on perusteltua. Lisätuntien myöntämisessä otetaan huomioon käyttäjän yksilölliset tarpeet.

Lisätietoa Kelan nettisivuilta.

Hakemukset: Kela. Tulkkauspalveluun liittyvät hakemukset käsittelee Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskus (VATU-keskus).

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta

4.20 Muut vammaispalvelulain palvelut ja tukitoimet

Hyvinvointialue voi myöntää vammaiselle henkilölle muita palveluja ja tukitoimia tarkoitukseen varattujen määrärahojen puitteissa. Hyvinvointialue voi päättää määrärahojen kohdentamisesta ja määrittää edellytykset. Vammaispalvelulain mukaisilla muilla palveluilla ja tukitoimilla voidaan joustavasti täydentää vammaisen henkilön tarvitseman avun ja tuen kokonaisuutta.

Ylimääräiset vaatekustannukset ja erityisravinnosta aiheutuvat kustannukset voidaan korvata vammaiselle henkilölle.

Ylimääräisillä vaatetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka johtuvat vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta. Lisäksi niitä voi aiheutua siitä, että vammainen henkilö ei voi käyttää valmiina ostettavia vaatteita tai jalkineita. 

Ylimääräiset erityisravintokustannukset aiheutuvat erityisravinnosta tai erityisravintovalmisteista, joita vammainen henkilö joutuu käyttämään pitkäaikaisesti ja säännöllisesti. 

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

Vammaispalvelulaki

4.21 Päivätoiminta

Vanhuuseläkeikää nuoremmalla vammaisella henkilöllä on oikeus osallistua päivätoimintaan, jos hän tarvitsee päivittäistä osallisuuden tukea. Tämän lisäksi edellytyksenä on, että hän ei pysty osallistumaan vanhan sosiaalihuoltolain (710/1982) perusteella järjestettyyn työtoimintaan tai työllistymistä tukevaan toimintaan taikka toiminta ei vastaa vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. 
Lisäksi vammainen henkilö, joka tekee ansiotyötä taikka osallistuu työtoimintaan tai työllistymistä tukevaan toimintaan, voi osallistua osittain myös päivätoimintaan, jos se edistää vammaisen henkilön osallisuutta tai työllistymisen mahdollisuuksia.

Vanhuuseläkeikäisen vammaisen henkilön sosiaalista osallisuutta tukevaa toimintaa voidaan järjestää joko osana hänen muita palveluita, sosiaalihuoltolain perusteella tai vammaispalvelulain mukaisena muuna palveluna.

Päivätoiminnalla tuetaan vammaisen henkilön sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä toimintakykyä ja omia vahvuuksia. Jokaiselle päivätoimintaan osallistuvalle määritellään yksilölliset toimintakyvyn ja osallisuuden tukemiseen liittyvät tavoitteet päivätoiminnalle. Näistä tavoitteista sovitaan ja niiden toteutumista seurataan yhdessä vammaisen henkilön ja päivätoiminnan työntekijöiden kanssa.

Päivätoiminnan on oltava aktiivista ja monipuolista sekä vastattava osallistujien tavoitteisiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen eri keinoin päivätoiminnassa on tärkeää. Päivätoiminta voi sisältää liikuntaa, retkeilyä ja luovaa toimintaa. Mahdollisuuksien mukaan tulee hyödyntää hyvinvointialueen ja kunnan yleisiä tiloja, palveluja ja toimintoja.

Vammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus osallistua päivätoimintaan viitenä päivänä viikossa, ellei pienempi määrä riittäisi vastaamaan hänen tarpeisiinsa

Päivätoiminnan sisältö, määrä ja toteuttamistapa on kirjattava päätökseen.

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimi

Vammaispalvelulaki

4.22 Vanhuspalvelulaki

Vanhuspalvelulaki ei velvoita hyvinvointialuetta järjestämään uusia palveluja vanhusten sosiaalihuoltoon. Laki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä. Lain tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa.

Lain lähtökohtana on kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuus. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on iäkkään henkilön edun mukaista. Pitkäaikaishoidossa puolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen tarve on arvioitava viivytyksettä ja laadittava palvelusuunnitelma. Vaihtoehdoista on neuvoteltava iäkkään henkilön kanssa ja hänen näkemyksensä on kirjattava palvelusuunnitelmaan. Sosiaalipalvelut on järjestettävä viimeistään kolmessa kuukaudessa päätöksenteosta ja kiireellisissä tapauksissa viipymättä.

Lain mukaan iäkkään henkilön palvelujen on oltava laadukkaita. Laadukkaiden palvelujen yksi edellytys on henkilöstön riittävä määrä. Henkilöstön mitoituksia ohjataan ikäihmisten palvelujen laatusuosituksella (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020-2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29). Ympärivuorokautisessa hoidossa suositus henkilöstön vähimmäismääräksi on 0,55 työntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa vuonna 2021 ja 1.4.2023 alkaen 0,65. Vuoden 2025 alusta alkaen henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisissa palveluissa on 0,6 hoitajaa asiakasta kohden.

Hyvinvointialue on velvollinen nimeämään vastuuhenkilön iäkkäälle henkilölle, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamisesta ja yhteensovittamisessa.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi, sosiaali- ja terveysministeriö iäkkäiden palvelut

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista

4.23 Päihdetyö sosiaalipalveluna

Päihdetyöllä tuetaan päihteettömyyttä, vähennetään riskitekijöitä ja vahvistetaan voimavaroja ja hyvinvointia tukevia elementtejä. Yhteisöllisyyden ja osallistumisen vahvistamista voidaan tukea esimerkiksi sosiaalisella isännöinnillä.

Sosiaalipalveluna järjestettävän päihdetyön muotoja ovat:

• ohjaus ja neuvonta
• päihteiden ongelmakäyttäjille ja heidän läheisilleen suunnatut palvelut (esimerkiksi a-klinikka, painopisteenä avopalvelut)
• muut päihteettömyyttä tukevat tai ongelmakäytön haittoja vähentävät sosiaalipalvelut (esimerkiksi asumisen tukeminen tai riittävän pitkä kuntoutus katkaisuhoidon jälkeen).

Potilaan ja asiakkaan asema ja oikeudet muodostuvat erilaisiksi siitä riippuen järjestetäänkö palvelut sosiaalipalveluina vai terveydenhuollon palveluina. Terveydenhuollossa on noudatettava terveydenhuoltolain mukaista hoitotakuuta. Se on luonteeltaan tosiasiallista toimintaa, jossa ei tehdä muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä. Sen sijaan sosiaalihuolto perustuu keskeiseltä osin hallintopäätöksiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa on sovellettava niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka asiakkaan edun mukaisesti parhaiten turvaavat tarvetta vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon.

Sosiaalipalveluna järjestettävä päihdetyö on toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden kunnan muiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen kanssa.

Raskaana olevalla on subjektiivinen oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat palvelut. Tarvittavat palvelut – esimerkiksi ensikotipalvelu – on järjestettävä välittömästi, jotta voidaan turvata tulevan lapsen terveys ja kehitys.

Lisätietoja: Päihdepalvelut – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi), hyvinvointialueen sosiaalitoimi ja sosiaalihuoltolain soveltamisopas

Sosiaalihuoltolaki,Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä

4.24 Mielenterveystyö sosiaalipalveluna

Mielenterveystyön tavoitteena on vahvistaa mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ja poistaa ja vähentää vaarantavia tekijöitä.

Mielenterveystyön muotoja ovat:

• ohjaus ja neuvonta
• yksilön ja perheen tarpeen mukainen psykososiaalinen tuki
• yksilön ja yhteisön psykososiaalisen tuen yhteensovittaminen äkillisissä, järkyttävissä kriisitilanteissa
• muut yksilön mielenterveyttä tukevat sosiaalipalvelut

Useat sosiaalipalvelut tukevat välillisesti mielenterveyttä ja toimivat osana mielenterveystyötä. Kotiin voidaan tarvittaessa järjestää ateriapalveluja tai muuta kotipalvelun tukea päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseksi. Liikkumista tukevana palveluna kyseeseen voi tulla esimerkiksi saattajapalvelu. Saattaja voi tukea esimerkiksi hoitoon osallistumista tai muuta asiointia.

Sosiaalihuollon mielenterveystyö on toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Sosiaalipalvelut voivat olla tukena mielenterveysongelman tunnistamisessa, hoitoon ohjaamisessa ja motivoinnissa sekä hoitosuhteessa olevan potilaan kuntoutuksen ja mahdollisen työelämäpolun suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Mielenterveyttä ja kuntoutumista tukevia sosiaalipalveluja voivat olla mm. erilaiset asumispalvelut, sosiaalinen kuntoutus sekä sosiaalityö ja -ohjaus.

Lisätietoja: Mielenterveyspalvelut – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi) hyvinvointialueen sosiaalitoimi, sosiaalihuoltolain soveltamisopas

Sosiaalihuoltolaki,Terveydenhuoltolaki, Mielenterveyslaki

4.25 Postinjakelu kotiovelle

Postilain mukaan kirjelähetykset tulee jakaa pientaloihin kohtuullisen matkan päähän postin saajan osoitepaikasta ja kerrostaloihin rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna. Postilakia ja Viestintäviraston sen nojalla antamia määräyksiä ei sovelleta sanoma- ja aikakauslehtien jakeluun.

Viestintäviraston määräyksissä todetaan, että yksittäistapauksissa voidaan ottaa huomioon postin saajan henkilökohtaiset erityistarpeet. Postin jakelutapaan ja postilaatikkojen sijoitteluun vaikuttava henkilökohtainen erityistarve on esimerkiksi postin saajan liikuntaesteisyys tai vähintään 75 vuoden ikä. Liikuntaesteisyys voi johtua postin saajan invaliditeetista, kroonisesta tai muuten pitkäaikaisesta sairaudesta tai korkeasta iästä.

Liikuntaesteisellä sekä 75 vuotta täyttäneellä postin saajalla on pyynnöstään oikeus saada kirjepostinsa jaetuksi joko tontin rajalle ajo- ja kulkuliittymään sijoitettuun postilaatikkoon tai huoneistokohtaiseen postiluukkuun. Poikkeavan postijakelun edellytys on, että jokainen saman talouden postinsaajista on oikeutettu poikkeavaan postinjakeluun. Poikkeuspalveluun on oikeutettu myös yhteistaloudessa asuva liikuntaesteinen tai 75-vuotias postin saaja, joka säännönmukaisesti tai toistuvasti joutuu olemaan yksin siten, että hänen kirjepostin noutamisensa huomattavasti vaikeutuu.

Kirjelähetysten siirtopyynnöt tulee esittää oman postitoimipaikan jakelupäällikölle. Kirjepostilähetysten jakelupisteen siirto lähemmäs on maksutonta vain silloin, kun se tapahtuu hyväksytyn erityistarpeen perusteella.

Postilaki, Viestintäviraston määräys, Henkilökohtainen erityistarve postinjakelussa

4.26 Vammaiskortti

EU:n vammaiskortti on vapaaehtoinen kommunikoinnin ja osallistumisen apuväline. Sitä voi käyttää Suomessa ja EU-maissa. Kulttuuri-, liikunta- ja matkailukohteet sekä palveluntarjoajat, jotka huomioivat vammaiset ihmiset omissa palveluissaan, voivat halutessaan ilmoittautua vammaiskortti kohteiksi.
Korttia kannattaa näyttää asioidessaan kulttuuri-, liikunta- tai matkailukohteissa. Vammaiskorttikohteeksi ilmoittautuneet kohteet löytyvät vammaiskortti.fi sivuilta kohdasta Vammaiskorttikohteet.

Vammaiskorttia haetaan Kelasta. Se myönnetään kymmeneksi vuodeksi ja sen hinta on kymmenen euroa.
Vammaiskorttia voi hakea tietyillä päätöksillä, joilla on myönnetty hakijalle etuutta. Näitä ovat

• Kelan myöntämät vammaistuet ja eläkettä saavan hoitotuki, tulkkauspalvelut
• vammaispalvelulain mukainen päivätoiminta, kuljetuspalvelu, henkilökohtainen ja palveluasuminen
• sosiaalihuoltolain mukainen liikkumisen tuki (kuljetuspalvelu)
• näkövammaiskortti
• omaishoitosopimus
• erityishuolto-ohjelman mukainen päätös palveluineen
• erityisen tuen päätös

Lisää tietoa Vammaiskortista löydät Vammaiskortti.fi-sivustolta