12. Kansainvälinen sosiaaliturva

EU-maat: Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.

ETA-maat: Islanti, Liechtenstein ja Norja, jotka ETA-sopimuksen nojalla soveltavat EU-lainsäädäntöä.

Lisäksi Sveitsiin sovelletaan lähes samoja sääntöjä kuin EU/ETA-maihin.

12.1 Tilapäinen oleskelu ulkomailla

Suomessa asuva henkilö voi oleskella tilapäisesti ulkomailla ja kuulua silti Suomen sosiaaliturvan piiriin. Pääsääntö on, että alle vuoden oleskelua pidetään tilapäisenä, jolloin henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Kuitenkin jo lyhytkin työskentely toisessa EU/ Eta-maassa tai Sveitsissä riittää yleensä siirtämään henkilön työskentelymaan sosiaaliturvaan.

Yli vuoden oleskelua pidetään vakinaisena, jolloin oikeus Suomen sosiaaliturvaan päättyy. Jos henkilö muuttaa ulkomaille tai oleskelee ulkomailla yli kolme kuukautta, on siitä aina ilmoitettava Kelaan.

Matkavakuutus lomamatkalle

Lomamatkan tai tilapäisen oleskelun ajaksi kannattaa aina ottaa matkavakuutus. Matkavakuutuksia tarjoavat yksityiset vakuutusyhtiöt. Matkavakuutuksen ehdot kannattaa vakuutusta otettaessa selvittää tarkasti. Erityisesti mahdolliseen sairaankuljetukseen ja olemassa olevien pitkäaikaissairauksien uusimiseen liittyvät ehdot on muistettava selvittää erikseen. Mikäli vakuutusasioissa on epäselvyyttä, on suositeltavaa keskustella vakuutusvirkailijan kanssa henkilökohtaisesti ja tarvittaessa kirjata asiat vakuutussopimukseen.

Matkavakuutus haetaan yksityisestä vakuutusyhtiöstä. Joidenkin ammattiliittojen jäsenetuihin kuuluu matkavakuutus.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin (EHIC-European Health Insurance Card) saa Kelasta. Se on maksuton. Sillä saa lääketieteellisesti välttämätöntä sairaanhoitoa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä samaan hintaan ja samalla tavoin kuin kohdemaassa asuvat henkilöt. Lisäksi on aina todistettava henkilöllisyys passilla tai virallisella henkilöllisyystodistuksella.

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa sairaanhoitoa, jos sairastuu äkillisesti, joutuu tapaturmaan tai pitkäaikaissairaus edellyttää kiireellistä hoitoa. Kortilla saa myös raskauteen tai synnytykseen tarvittavaa hoitoa.

Kortti kelpaa EU/ETA-maissa ja Sveitsissä julkisessa terveydenhuollossa sekä sairausvakuutussopimuksen tehneiden yksityisten lääkäreiden vastaanotoilla/laitoksissa.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei kata sairaanhoitokuluja, jos henkilö on matkustanut ulkomaille tarkoituksenaan saada hoitoa sairauteen tai vammaan, joka hänellä on ollut jo ennen matkustamista. Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei myöskään korvaa ambulanssilentoa tai muuta kotiinkuljetusta.

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin voi tilata Kelasta joko sähköisesti Kelan asiointipalvelusta, puhelimitse tai asioimalla Kelassa. Kortin voi tilata myös hakemuslomakkeella SV 193, jonka voi täyttää ja tulostaa Kelan internetsivuilla.

Sairaanhoito muualla

Muualla kuin EU-alueella tilapäisesti oleskelevalla on Suomen solmimista sosiaaliturva- ja sairaanhoitosopimuksista sairaanhoidon kannalta merkitystä Australian, Kanadan Quebecin ja Pohjoismaiden kanssa solmituilla sopimuksilla. Oikeus sosiaaliturvaan todistetaan Suomen passilla ja Kela-kortilla.

Australian kanssa Suomella on tilapäistä oleskelua koskeva sairaanhoitosopimus. Sen mukaan Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalla on Australiassa tilapäisen oleskelunsa aikana oikeus välittömästi tarvittavaan sairaanhoitoon. Kanadan Quebecin sopimus koskee terveydenhuoltoa ja sairausvakuutusta. Pohjoismaiden välinen sosiaaliturvasopimus kattaa välttämättömän sairaanhoidon lisäksi paluumatkan toisesta Pohjoismaasta Suomeen, jos paluumatkasta on aiheutunut sairauden vuoksi lisäkustannuksia alun perin suunniteltuun paluumatkaan verrattuna.

Suomella on kahdenkeskisiä sosiaaliturvasopimuksia myös muiden maiden kanssa, mutta niihin ei sisälly sääntöjä tilapäisen oleskelun aikaisesta sairaanhoidosta, joten näihin maihin pätevät samat periaatteet kuin sopimuksettomiin maihin. Hoidon saaminen ja siitä perittävät kustannukset perustuvat aina hoitoa antavan maan lainsäädäntöön.

Jos matkustaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelle, kannatta selvittää etukäteen kohdemaan terveydenhuollon käytännöt sekä matkavakuutukseen liittyvät terveydenhuollon toimipisteet ja sairaalat.

Jollei ole matkavakuutusta, perusperiaate on, että henkilö maksaa ensin itse hoidon sekä lääkkeet täysimääräisesti ja hakee Kelasta jälkikäteen korvausta Suomen sairausvakuutuslain nojalla.

Lisätietoja: Kelan rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspisteestä

Korvausten hakeminen jälkikäteen

Jos sairastunut maksaa Euroopassa tai sen ulkopuolella saamastaan hoidosta kaikki kustannukset itse, voi hän hakea Kelasta jälkikäteen sairaanhoitokorvausta lomakkeella SV 128 ’Ulkomailla syntyneet sairaanhoitokustannukset’. Hakemuksen liitteenä tulee toimittaa maksukuitit, lääkemääräykset ja selvitys annetusta hoidosta.

Sairastunut voi korvaushakemuksessa itse valita joko Suomen lainsäädännön mukaisen korvauskäsittelyn tai hoitoa antaneen valtion lainsäädännön mukaisen korvauskäsittelyn. Jos henkilö valitsee Suomen lainsäädännön mukaisen korvauskäsittelyn, kustannukset korvataan hänelle enintään siihen määrään saakka, joka olisi aiheutunut vastaavan hoidon antamisesta henkilön kotikunnan julkisessa terveydenhuollossa.

Sairastuneelta peritään aina asiakasmaksu, jonka hän olisi maksanut vastaavassa tilanteessa kotikuntansa julkisessa terveydenhuollossa.

Lisätietoja:

(Sairausvakuutuslaki, Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ns. soveltamisalalaki (1573/1993), EU-asetus 883/2004, EU-asetus 1408/71, Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta, EU-direktiivi 2011/24/E, Terveydenhuoltolaki 7 a § ja 78 a §, Laki Kansaneläkelaitoksesta, Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus)

12.2 Muu pidempiaikainen oleskelu tai työnteko ulkomailla

Sen mukaan, kuuluuko henkilö Suomen sosiaaliturvan piiriin, määräytyy minkälaisia korvauksia hän voi saada tutkimuksista, hoidosta ja lääkkeistä ja mitä etuuksia maksetaan ulkomaille. Jos henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin ollessaan ulkomailla, hän voi yleensä saada samoja etuuksia, joita Suomessa asuessaan saisi. Muussa tapauksessa sovelletaan yleensä kohdemaan lainsäädäntöä.

Suomen sosiaaliturva perustuu maassa asumiseen. Lähdettäessä ulkomaille työhön, työkomennukselle, opiskelemaan, työnhakuun tai muutettaessa ulkomaille pysyvästi, oikeus sosiaaliturvaan tulee selvittää Kelasta hyvissä ajoin ennen matkustamista tai muuttoa ulkomaille. Kela tekee päätöksen oikeudesta Suomen sosiaaliturvaan.

Pääsääntöisesti suomalaiseen sosiaaliturvan piiriin voi kuulua enintään vuoden mittaisen ulkomailla oleskelun jakson ajan. Ulkomailla säännöllisesti yli puolet vuodesta oleskelevilla henkilöillä ei yleensä ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan.

Työskentelyn tai oleskelun aikainen sosiaaliturva riippuu myös kohdemaasta. Maa voi kuulua EU:n piiriin, jolloin sovelletaan EU-säädöksiä, maalla voi olla Suomen kanssa kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus (ks. luku 12.3) tai maa voi olla ns. kolmas maa, joka ei kuulu sopimusmaihin.

Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisen voi tarkistaa myös Kelan asiointipalvelusta.

Työkomennus ulkomaille

Kun työntekijä lähtee työkomennukselle ulkomaille, on työnantajan vastuulla hakea yhdessä työntekijän kanssa päätöstä työntekijän säilymisestä Suomen sosiaaliturvan piirissä.

Hakemus lähetetään Eläketurvakeskukseen, jos työnantaja on lähettämässä työntekijän väliaikaisesti työkomennukselle toiseen EU- ja ETA-maahan tai Sveitsiin tai maahan, jonka kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus. Kela saa automaattisesti tiedon Eläketurvakeskuksen myöntämästä todistuksesta. Jos on lähdössä muihin maihin, hakemus lähetetään Kelaan.

Lisätietoja:

Hyödyllisiä tiedonlähteitä ovat myös pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen internet-sivut eri maissa.

(Sairausvakuutuslaki, Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ns. soveltamisalalaki (1573/1993), EU-asetus 883/2004, EU-asetus 1408/71, Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta, EU-direktiivi 2011/24/E, Terveydenhuoltolaki 7 a § ja 78 a §, Laki Kansaneläkelaitoksesta)

12.3 Kahdenkeskisistä sosiaaliturvasopimuksista

Suomella on kahdenkeskisiä sosiaaliturvasopimuksia joidenkin EU/ETA-maiden ulkopuolella olevien maiden kanssa. Näissä sopimuksissa määritellään sosiaaliturvaetuudet sekä niiden taso maasta- ja maahanmuuton yhteydessä.

Suomella on sosiaaliturvasopimukset Pohjoismaiden, USA:n, Kanadan, Chilen, Israelin, Intian ja Australian kanssa. Erikseen sosiaaliturvasta on sovittu Kanadan Quebecin osavaltion kanssa. Australian kanssa Suomella on myös tilapäistä oleskelua koskeva sairaanhoitosopimus. Sopimuksen mukaan Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalla on Australiassa tilapäisen oleskelunsa aikana oikeus välittömästi tarvittavaan sairaanhoitoon. Oikeus sosiaaliturvaan todistetaan Suomen passilla ja Kela-kortilla.

Suomi ja Kiina ovat solmineet kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen, joka koskee eläkkeitä ja työttömyysvakuutusta.

Muissa, niin sanotuissa kolmansissa maissa, hoidon saaminen ja siitä perittävät kustannukset perustuvat aina hoitoa antavan maan lainsäädäntöön. Perusperiaate on, että henkilö maksaa hoidon ja lääkkeet aina ensin itse täysimääräisesti. Hän voi hakea Kelasta korvausta jälkikäteen Suomen sairausvakuutuslain nojalla.

Lisätietoa:

(Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ns. soveltamisalalaki (1573/1993)

12.4 Hoitoon hakeutuminen EU/ETA-maahan tai Sveitsiin

EU:n potilasdirektiivi selkeyttää potilaan oikeuksia tilanteissa, joissa tämä hakeutuu hoitoon toiseen EU-maahan. Sen perusteella hoitoon hakeutumiseen ei tarvita ennakkolupaa.

Lähtökohtana on, että henkilö voi hakea itsenäisesti terveyspalveluja toisesta EU-maasta ja Norjasta. Islanti, Liechtenstein ja Sveitsi eivät toistaiseksi sovella direktiiviä. Sairaanhoitokustannuksista vastuussa olevan maan tulee jälkikäteen korvata hoitokustannukset samoin kuin, jos hoito olisi annettu omassa maassa. Direktiiviä sovelletaan sekä julkiseen että yksityiseen terveydenhuoltoon. Hoitoa saa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin vastaavaa hoitoa kotimaassa.

Kustannusten korvaus

Henkilö maksaa hoitokustannukset hoidonantajalle aina ensin itse, mikäli hoitoon ei ole ennakkolupaa (ks.luku 12.5). Henkilö voi hakea jälkikäteen korvausta Kelasta hakemuksella SV 128 ’Ulkomailla syntyneet sairaanhoitokustannukset’. Hänellä on oikeus ns. Kela-korvauksiin sairausvakuutuslain mukaan eli korvaukseen lääkärin ja hammaslääkärin palkkioista sekä lääkärin ja hammaslääkärin määräämistä tutkimuksista tai hoidosta sekä lääkkeistä.

Sairausvakuutuksesta korvataan myös matkakustannukset, mutta ne korvataan vain lähimpään kotimaassa sijaitsevaan hoitopaikkaan. Käytännössä matkakustannukset jäävät potilaan itsensä kustannettaviksi.

Mistä hoidosta tai toimenpiteestä saa korvauksen?

Korvauksen saa ainoastaan suomalaiseen terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvasta hoidosta tai toimenpiteistä. Samaa palveluvalikoimaa sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin tilanteisiin. Poikkeuksena on tutkimus tai hoito, jos se on henkilön henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaavan sairauden tai vamman takia välttämätöntä henkilön terveydentila tai sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii palveluvalikoimaneuvosto, joka antaa tarkempia suosituksia palveluvalikoiman sisällöstä, mutta ei ota kantaa yksittäisen potilaan hoitopäätöksiin.

Myös muista EU-maista tulevilla potilailla on oikeus hakea terveyspalveluja Suomesta. Direktiivi velvoittaa kohtelemaan näitä henkilöitä kuten kunnan asukkaita. Sama periaate koskee myös yksityistä terveydenhuoltoa. Terveydenhuollon palveluntuottajalla on velvollisuus ottaa vastaan tällainen henkilö, jos hänen tarvitsemansa hoito on sellaista, jota palveluntuottaja muutenkin järjestää.

Jokaisessa EU-maassa on kansallinen yhteyspiste, jonka tehtävänä on tarjota tietoa hoitoon hakeutumisesta. Suomen yhteyspiste sijaitsee Kelassa.

Lisätietoja:

(Sairausvakuutuslaki, EU-asetus 883/2004, EU-asetus 1408/71, Direktiivi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa, 2011/24/EU, Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta (1201/2013), Terveydenhuoltolaki 7 a § ja 78 a §, Laki Kansaneläkelaitoksesta)

12.5 Hoitoon hakeutuminen ennakkoluvalla

EU/ETA-maahan tai Sveitsiin voi hakeutua hoitoon myös ennakkoluvalla. EU-lainsäädännön mukaan ennakkolupa on myönnettävä, jos lääketieteellisesti perusteltua sairaanhoitoa ei voida järjestää asuinvaltiossa.

Suomessa ennakkolupaa haetaan Kelasta hakemuksella SV 129 ’Lupa saada hoitoa asuinvaltion ulkopuolella’. Kotikunnan julkisen terveydenhuollon tulee puoltaa luvan myöntämistä.

Jos ennakkolupa myönnetään Kelasta, hoitoa annetaan hoidonantajavaltion lainsäädännön ja järjestelmän mukaisesti. Ennakkoluvan saanut asiakas maksaa itse hoitoa antavan valtion lainsäädännön mukaisen asiakasmaksun. Matkojen, yöpymisten, lääkkeiden ja mahdollisen välttämättömän saattajan kustannuksista voi saada jälkikäteen korvausta Kelasta. Saattajan välttämättömyydestä on oltava maininta julkisen terveydenhuollon lausunnossa.

Lisätietoja:

(Sairausvakuutuslaki, Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ns. soveltamisalalaki (1573/1993), EU-asetus 883/2004, EU-asetus 1408/71)

12.6 Lääkkeet ulkomaille ja eurooppalainen lääkemääräys

Omaan hoitoon kuuluvat lääkkeet ja välineet on syytä ottaa kotimaasta mukaan. Matkalle kannattaa varata lääkkeitä mukaan runsaasti, esimerkiksi viikon matkalle kahden viikon lääkkeet.

Suomessa voi apteekista pääsääntöisesti lunastaa kerralla lääkkeitä kolmen kuukauden lääkemäärän, jolloin Kela maksaa niistä sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen. Yli kolmen kuukauden lääkemäärän Kela voi korvata vain erityisestä syystä, esimerkiksi pitkän ulkomailla oleskelun takia. Tällöin lääkkeet tulee maksaa itse kokonaan ja hakea niistä korvaus Kelasta jälkikäteen.

Ennen matkaa tulee selvittää millaisia rajoituksia lääkkeiden maahan tuonnissa on kohdemaassa ja välikulkumailla. Resepti ei välttämättä aina riitä dokumentiksi, vaan joissakin maissa edellytetään esim. tuontilupaa, tullille esittämistä tai lähtömaan viranomaisen antamaa todistusta.

Reseptit kannattaa myös ottaa mukaan ja jättää niistä kopiot kotiin. Sähköistä reseptiä (eReseptiä) käytettäessä, voi matkalle ottaa mukaan jokin seuraavista asiakirjoista:

  • lääkärin tulostama potilasohje
  • apteekista saatava yhteenvetotuloste
  • yhteenveto, jonka voit itse tulostaa Kansallisen terveysarkiston (Kanta) Omakannasta

Jos ei ole varmuutta matkakohteen tullimääräyksistä, voi lääkäriltä pyytää paperiset lääkemääräykset. Lääkäriltä voi pyytää myös oman sairauden diagnoositietoja tai hoitokertomuksia. Joskus asiakirjojen käännättäminen englanniksi tai kohdevaltion kielelle voi olla järkevää.

Lääkkeet suoraan apteekista Euroopassa

EU-maissa ja Sveitsissä voi lääkkeet hakea paikallisesta apteekista, jos mukana on eurooppalainen lääkemääräys. Henkilön on itse pyydettävä eurooppalaista lääkemääräystä, jos hän haluaa hakea lääkkeensä Suomen ulkopuolelta.

Lääkemääräyksen vastavuoroinen tunnustaminen ei toistaiseksi koske ETA-valtioita (Norja, Islanti ja Liechtenstein) tai Sveitsiä, jotka voivat kuitenkin oman kansallisen lainsäädäntönsä perusteella hyväksyä myös Suomessa kirjoitetun lääkemääräyksen.

Lääkemääräyksessä tarkoitetulla lääkkeellä tulee olla myyntilupa siinä jäsenmaassa, jossa se aiotaan hankkia.

Pääsääntöisesti lääkäri kirjoittaa reseptin vaikuttavalla aineella, biologisia valmisteita lukuun ottamatta. Lääkemääräys voidaan kirjoittaa tuotemerkillä, jos lääkkeen määrääjä pitää sitä lääketieteellisistä syistä välttämättömänä, mutta lääkemääräyksessä on silloin esitettävä syyt tuotemerkin käyttöön.

Henkilö maksaa itse kokonaan Suomen rajojen ulkopuolella ostamansa lääkkeet ja hakee myöhemmin korvausta Kelasta. Lääkevalmisteen hinnasta saa sairausvakuutuskorvauksen, jos valmiste on Suomen lainsäädännön mukaan korvattava.

Eurooppalainen apteekki voi kieltäytyä toimittamasta lääkettä potilaalle, jos apteekissa herää epäilys ulkomaisen reseptin aitoudesta, sisällöstä tai ymmärrettävyydestä.

Lisätietoja:

Lisätietoja lääkkeiden maahantuontirajoituksista saa kohdemaan edustustosta Suomessa.

(EU-direktiivi 2011/24/EU, Laki (251/2014) ja asetus (485/2008) sähköisestä lääkemääräyksestä, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 250/2014, Asetus lääkkeen määräämisestä 1088/2010)