11. Verotuksessa tehtävät vähennykset

11.1 Autovero

11.1.1 Autoveronpalautus ja -huojennus

Autoveronpalautusta ja -huojennusta haetaan verohallinnosta.

Vammaiselle henkilölle voidaan myöntää autoverolaissa (51 §) säädettyjen edellytysten mukaan palautus auton hintaan sisältyvästä autoverosta joko kokonaan tai osittain.

Autoveron palautuksen voi saada Suomessa ensi kertaa rekisteröitävästä autosta silloin:

  • kun hakijan pysyvästä liikunta- tai näkövammasta aiheutuva haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja auto tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön. Hakijan ei tarvitse itse toimia kuljettajana. Liikuntavammalla tarkoitetaan alaraajojen vammoja tai sairauksia.
  • kun hakijan pysyvästä invaliditeetista aiheutuva haitta on vähintään 60 prosenttia ja auton hankinta on olennaisen tarpeellista työn, toimen tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun vuoksi. Lukiolaiselle autoveroa ei palauteta.
  • kun henkilön liikuntakyky on alaraajan tai -raajojen puuttumisen tai toiminnan vajavuuden vuoksi siten alentunut, että hänen pysyvä haitta-asteensa on vähintään 40 prosenttia, ja ajoneuvon hankinta on hänelle olennaisen tarpeellinen hänen työnsä, toimensa tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelunsa vuoksi. Tällöin autoverosta palautetaan 60 prosenttia, kuitenkin enintään 2 460 euroa.

Palautettavan autoveron enimmäismäärä on kohtien 1 ja 2 perusteella 3 770 euroa. Automaattivaihteista autoa välttämättä tarvitsevalle (lääkärin kirjattava tarve lausuntoon) palautettava enimmäismäärä on kohtien 1 ja 2 perusteella 4 980 euroa.

Autoon asennetut lisävarusteet voivat korottaa autoveron palautuksen enimmäismäärää (autoverolain 51 a §), mikäli asennetut varusteet ovat vaikuttaneet auton yleiseen vähimmäismyyntiarvoon perustuvaan autoveroon ja siitä kannettavaan arvonlisäveroon.

Autoveron palautusta haetaan kirjallisesti kuuden kuukauden kuluessa auton rekisteröintipäivästä tai jos auto on ostettu osamaksulla, siitä kun hakija on tullut auton yksinomistajaksi. Hakemukset toimitetaan osoitteeseen: Verohallinto/Autoverotus, PL 1000,10901 Hanko

Hakemukseen liitettävät asiakirjat:

  • lääkärinlausunto (esim. B), jossa on tarkkaan kuvattu invaliditeetin laatu/haitta-asteprosentti ja toiminnallinen haitta.
  • oikeaksi todistettu jäljennös hakijan ajokortista tai kuljettajana toimivan henkilön ajokortista
  • luotettava selvitys siitä, mihin tarkoitukseen ja kuinka usein autoa käytetään. Jos perusteena on työn hoitaminen, tarvitaan työnantajan todistus, jossa selvitetään työsuhteen kesto, työmatkan pituus, mahdollisuus yleisten kulkuneuvojen käyttöön sekä auton tarve työmatkalla ja työn hoitamisessa.

Päätöstä autoveron palauttamisesta voi hakea myös ennakkoon eli ennen kuin auto on rekisteröity hakijan nimiin tai jo ennen auton hankkimista.

Lisätietoa saa Verohallinnosta.

Jos vammainen tai pitkäaikaissairas ei ole oikeutettu autoveronpalautukseen, voi hänellä olla mahdollisuus saada autoveron veronhuojennus. Veronhuojennuksen perusteena voi olla

  • Vamman laatu, jonka on oltava liikkumista estävä
  • Auton tarpeellisuus
  • Perheen taloudellinen ja muu sosiaalinen tilanne.

Vero voidaan erityisen painavista syistä palauttaa joko kokonaan tai kohtuulliseksi katsottu osa siitä. Verohuojennuksena autoveroa on palautettu myös vanhemmille, joille auto on vaikeavammaisen lapsen kuljetuksen vuoksi tarpeellinen.

Hakemukset osoitetaan ja lähetetään osoitteeseen: Verohallinto / Autoverotus, PL 40, 00052 Vero. Hakemukseen on liitettävä samat asiakirjat kuin haettaessa veronpalautusta 51 pykälän perusteella. Siihen on lisäksi liitettävä selvitys hakijan ja hänen perheensä taloudellisesta asemasta. Hakemuksessa on mainittava, että se perustuu autoverolain 50 pykälään.

Verohuojennusta voi hakea myös ennakkoon.

Lisätietoa veronhuojennuksesta.

Autoveronpalautuksesta ja autoveronhuojennuksesta saa lisätietoja puhelimitse autoverotusneuvonnasta, p. 029 497 150.

11.1.2 Vapautus ajoneuvoveron perusverosta

Ajoneuvoveron perusverosta voi saada vapautuksen, jos henkilöllä on Traficomin tai Poliisin myöntämä vammaisen pysäköintilupa tai oikeus autoveron palautukseen tai huojennukseen.

Vapautus myönnetään henkilölle, joka on ajoneuvosta verovelvollinen. Verovelvollinen on auton haltija. Vapautuksen voi saada vain perusverosta. Dieselkäyttöisestä ajoneuvosta on maksettava ajoneuvoveron käyttövoimaveroa.

Erillistä hakemusta ei tarvita, mikäli henkilöllä on ajoneuvorekisterissä merkintä autoverolain 50 tai 51 §:ssä tarkoitetusta autoveron palautuksesta. Muissa tapauksissa vapautusta on haettava erikseen esimerkiksi vammaisen pysäköintiluvan perusteella (ks. luku 3.5.5). Tällöin vapautusta koskeva hakemus tehdään Traficomille.

Hakemuslomakkeita saa Traficomista, poliisilta ja katsastuspaikoilta. Hakemuksen vireille tulosta huolimatta ajoneuvovero on maksettava eräpäivänä. Jos hakemus hyväksytään, vero palautetaan hakemuksessa ilmoitetulle pankkitilille.

Ajoneuvoverolain mukaan auton verokausi on 12 kuukauden jakso, joka alkaa silloin, kun auto ensi- tai uudelleen rekisteröidään tai kun henkilö ostaa käytetyn auton.

Vapautuksen hakemiseen ja myöntämisperusteisiin liittyviin kysymyksiin saa tietoa Traficomin ajoneuvoveroneuvonnasta tai puh. 029 534 5125.

Autoverolaki, Ajoneuvoverolaki

11.2 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Veronmaksukyvyn alentumisvähennyksen voi saada harkinnanvaraisesti esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai elatusvelvollisuuden perusteella. Koko perheen tulot vaikuttavat vähennykseen.

Pelkkien suurten sairaskulujen perusteella vähennyksen voi saada, kun

  • verovelvollisen ja hänen perheensä yhteenlaskettujen sairauskustannusten määrä vuoden aikana on vähintään 700 euroa
  • 10 prosenttia puhtaiden ansio- ja pääomatulojen yhteismäärästä (= kaikki tulot, joista on vähennetty tulonhankkimiskustannukset).

Vähennys on harkinnanvarainen, vaikka nämä edellytykset täyttyisivätkin. Harkintaan vaikuttavat omat sekä puolison tulot ja varat. Vähennys ansiotuloista, joista on vähennetty tulonhankkimiskulut, on enintään 1 400 euroa.

Kuitit sairauskuluista tulee itse säilyttää.

Lisätietoa veronmaksukyvyn alentumisvähennyksestä

Tuloverolaki

11.3 Kotitalousvähennys

Kodissa tai vapaa-ajan asunnossa teetettävän kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön, kunnossapito- ja perusparannustyön sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus-, kunnossapito- ja opastustyön kustannukset voi osittain vähentää verotuksessa. Vähennysoikeus koskee myös omien tai puolison vanhempien kodissa tai vapaa-ajan asunnossa teetettävää työtä. Vähennys myönnetään sinä vuonna, jona työkorvaus tai palkka ja palkan sivukulut on maksettu.

Kotitalousvähennyksenä voidaan vähentää 20 prosenttia maksetusta palkasta sekä palkan sivukulut tai 40 prosenttia ennakkoperintärekisteriin kuuluvalle yrittäjälle tai yritykselle maksetusta työkorvauksesta. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on verovelvollista kohti 2 250 euroa vuonna 2020. Vähennykseen liittyy 100 euron omavastuu. Vuonna 2019 kotitalousvähennyksen vähennysprosentti on 50 ja vähennettävä summa korkeimmillaan 2 400 euroa.

Vähennystä ei voi saada, mikäli vähennykseen oikeutettu henkilö on saanut samaa työsuoritusta varten esimerkiksi omaishoidon tukea, lasten kotihoidon tai yksityisen hoidon tukea, kunnan myöntämän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelin tai jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion tai muun julkisyhteisön varoista korjausavustusta. Vähennykseen oikeuttavaa hoiva- ja hoitotyötä ei myöskään ole valvottu terveyden- ja sairaanhoitopalvelu kuten esimerkiksi lääkärin, hierojan, fysioterapeutin tai sairaanhoitajan tekemä työ.

Lisätietoa kotitalousvähennyksestä

Arvonlisäverolaki, Tuloverolaki

11.4 Invalidivähennys

Invalidivähennykseen on oikeus henkilöllä, jolla on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta ja jonka haitta-aste on vähintään 30 prosenttia. Täyden vähennyksen saa henkilö, jonka haitta-aste on 100 prosenttia. Jos haitta-aste on pienempi, invalidivähennys on haitta-asteen mukainen prosenttimäärä täydestä vähennyksestä.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan henkilön haitta-asteeksi katsotaan 100 prosenttia ja osaeläkettä saavan haitta-asteeksi 50 prosenttia ilman eri selvitystä. Henkilö säilyttää oikeutensa vähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi.

Valtionverotuksessa täyden vähennyksen määrä on 115 euroa. Vähennys tehdään valtion tuloverosta. Kunnallisverotuksessa täysi vähennys on 440 euroa. Vähennys tehdään muusta puhtaasta ansiotulosta kuin eläketulosta eli, jos saat pelkkää eläketuloa, et voi saada vähennystä lainkaan kunnallisverotuksessa.

Invalidivähennyksen saamiseksi on ensimmäisellä kerralla toimitettava verottajalle lääkärintodistus, josta pysyvä haitta-aste ja sen alkamisajankohta ilmenevät. Jatkossa verottaja tekee vähennyksen viran puolesta. Haitta-asteen muuttuessa on verottajalle toimitettava uusi lääkärintodistus. Invalidivähennystä voi hakea takautuvasti viiden vuoden ajalta.

Lisätietoa invalidivähennyksestä

Tuloverolaki

11.5 Arvonlisäveroton kotipalvelu

Kotipalveluja ja niiden tukipalveluja on mahdollista saada sosiaalihuoltopalveluina arvonlisäverottomasti. Palveluja arvonlisättömästi voi saada, kun on sosiaalihuollon tarpeessa esimerkiksi toimintakyvyn alentuessa iän tai sairauden vuoksi.

Kotipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon sekä muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvia toimia tai niissä avustamista. Kotipalvelujen tukipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, siivous-, kylvetys-, ja saattajapalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja.

Kunnat, kuntayhtymät ja valtio voivat myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti. Yksityiset palveluntuottajat voivat myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti vain, jos toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Palveluntuottajan tulee täyttää tarkat edellytykset. Edellytykset ovat:

  • Palveluntuottaja on tehnyt ilmoituksen toimintakuntaan tai hänellä on lupa toimintaan (on merkitty palvelun antajien rekisteriin http://www.ytj.fi)
  • Palveluntuottaja on tehnyt palvelusuunnitelman yhteistyössä kanssasi.
  • Palveluntuottaja on tehnyt kanssasi palvelusopimuksen palvelujen tuottamisesta sosiaalihuoltopalveluina.
  • Palveluntuottajalla on vastuuhenkilö, joka vastaa palvelujen laadusta.
  • Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma.

Lisätietoa arvonlisäverottomasta kotipalvelusta