1. Asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa

Jokaisella Suomen kansalaisella on perustuslain mukaan oikeus sosiaaliturvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Tämän lisäksi perustuslaki velvoittaa valtiota ja hyvinvointialueita turvaamaan jokaiselle oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Yksilön tarpeista on huolehdittava siten, että oikeus ihmisarvoiseen elämään toteutuu.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan vuonna 2016. Sopimuksella Suomi on sitoutunut siihen, että vammaisille taataan täysimääräiset ihmisoikeudet. Sopimuksessa keskeistä on vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjinnän kielto. Sopimus vahvistaa vammaisten asemaa aktiivisina jäseninä osana ympäröivää yhteiskuntaa.

Suomen perustuslaki, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus

1.2 Syrjintään puuttuminen

Perustuslaissa ja useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa säädetään yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta. Näitä perus- ja ihmisoikeussäännöksiä täsmentää yhdenvertaisuuslaki, jossa on yhdenvertaisuuden edistämistä, syrjinnän kieltoa ja syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa koskevat säännökset. Syrjinnässä voi joskus olla kyse myös rikosasiasta.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää laajasti syrjinnän henkilöön liittyvän syyn (esimerkiksi terveydentilan tai vammaisuuden) perusteella kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa yksityis- ja perhe-elämää sekä uskonnonharjoitusta lukuun ottamatta.

Välitön syrjintä tarkoittaa sitä, että jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn johdosta epäsuotuisammin kuin muita vastaavassa tilanteessa olevia. Välittömän syrjinnän lisäksi yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää ovat välillinen syrjintä (näennäisesti yhdenvertainen kohtelu, joka johtaa tosiasiallisesti syrjivään lopputulokseen), henkilön ihmisarvoa loukkaava häirintä, kehottaminen syrjintään sekä vammaisten henkilöiden kohtuullisten mukautusten epääminen.

Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. On esimerkiksi kiellettyä syrjiä lapsen vanhempaa lapsen sairauden tai vamman vuoksi.

Eriarvoinen kohtelu voi laissa säädetyillä edellytyksillä olla oikeutettua. Esimerkiksi syrjinnälle alttiiden ryhmien kuten vammaisten henkilöiden positiivinen erityiskohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, on yhdenvertaisuuslain mukaan sallittua.

Työnantajien, koulutuksen järjestäjien, viranomaisten sekä tavaroiden tai palveluiden tarjoajien kuten kauppojen, ravintoloiden tai hotellien tulee yhdenvertaisuuslain mukaan tehdä kohtuullisia mukautuksia. Mukautusten avulla vammainen henkilö voi asioida yhdenvertaisesti muiden kanssa viranomaisasioissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Tämä edistää vammaisten henkilöiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työelämää koskevien yksittäistapausten osalta työsuojeluviranomaiset. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, syrjintää kohdannut henkilö itse tai hänen suostumuksellaan yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö voi viedä syrjintätapauksen yhdenvertaisuuslautakunnan tutkittavaksi. Lautakunta voi antaa syrjintävalituksen johdosta syrjinnän jatkamisen kieltäviä tai yhdenvertaisuuslain mukaisten velvoitteiden täyttämiseen määrääviä päätöksiä.

Lainvastaisen syrjinnän kohteeksi joutuneella on myös oikeus hakea hyvitystä häntä syrjineeltä viranomaiselta, työnantajalta, koulutuksen järjestäjältä tai tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta. Koska hyvitystä haetaan käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella, siihen liittyy oikeudenkäyntikuluriski.

Perustuslaki, Yhdenvertaisuuslaki, Rikoslaki

1.3 Viranomaisilla on velvollisuus neuvoa

Kaikkien viranomaisten on kohdeltava asiakkaita tasapuolisesti, asianmukaisesti ja puolueettomasti. Heidän kielenkäyttönsä on oltava asiallista ja ymmärrettävää. Tämä koskee asiointia niin kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla ja Kelassa kuin lakisääteisiä työeläke-, tapaturma- ja potilasvahinkovakuutusasioita hoitavia tahoja.

Asiakkaille on annettava maksutonta neuvontaa hakemusten laatimisessa ja muutoksenhaussa. Neuvontavelvollisuus on kuitenkin rajoitettu kunkin viranomaisen omaan toimialaan. Jos asia ei kuulu kyseessä olevan viranomaisen toimialaan, viranomaisen on ohjattava asiakas ottamaan yhteyttä oikeaan tahoon.

Mikäli asia on tullut vireille viranomaisen aloitteesta (esimerkiksi oikaisu, takaisinperintä, tarkistus) eikä asiakas vamman tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi, tulkitseminen ja kääntäminen ovat viranomaisen vastuulla. Asiakkaan vireille panemissa asioissa tulkitsemis- ja kääntämisvastuu on viranomaisilla silloin, kun kyse on perustoimeentulon turvaamisesta muun muassa työkyvyttömyyden ja sairauden vuoksi.

Asiakkailla on oikeus saada tietoa kaikista viranomaisen hallussa olevista heitä itseään koskevista asiakirjoista. Tieto asiakirjan sisällöstä on pääsääntöisesti annettava pyydetyllä tavalla esimerkiksi suullisesti tai antamalla asiakirja nähtäväksi tai kopioitavaksi.

Hallintolaki, Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta

1.4 Asiakasprosessi sosiaalihuollossa

Sosiaalihuoltoa järjestettäessä asiakkaan etu on aina ensisijainen. Etua arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa asiakkaan hyvinvointi, itsenäinen suoriutuminen sekä omatoimisuuden vahvistuminen. Tämän lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka eri palvelut vaikuttavat asiakkaan ja hänen perheensä kokonaistilanteeseen. Tuen ja palveluiden tulee olla asiakkaan tarpeisiin nähden oikea-aikaista, oikeanlaista ja riittävää. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.

Hyvinvointialueen on huolehdittava neuvonnan ja tiedottamisen järjestämisestä sosiaalipalveluja ja sosiaaliturvaetuuksia koskevissa kysymyksissä. Sosiaalipalveluja on järjestettävä tueksi jokapäiväiseen elämään, asumiseen ja taloudelliseen selviytymiseen sekä lapsen tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin liittyen. Tämän lisäksi niiden tulee vastata tuen tarpeisiin, jotka johtuvat päihteiden käytöstä, mielenterveysongelmasta tai muusta sairaudesta, vammasta, ikääntymisestä tai toimintakyvyn laskusta, lähisuhde- tai perheväkivallasta, äkillisestä kriisitilanteesta tai läheisen tuen tarpeesta. Sosiaalipalvelujen tulee ehkäistä asiakkaan syrjintää ja tukea hänen osallisuuttaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet ja näkemykset sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä. Omatyöntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Asiakkaalle on annettava kirjallinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Päätös on toimeenpantava viipymättä kiireellisissä tapauksissa ja muuten ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta.

Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä tai asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Osalla asiakkaista saattaa olla oikeus lakisääteiseen tulkkauspalveluun.

Asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuollon edustajalle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Lue lisää sosiaalihuollon asiakasprosessista THL:n sivulta.

Sosiaalihuoltolaki, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

1.4.1 Erityistä tukea tarvitseva henkilö

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen. Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita. Henkilö voi olla tilanteessa, jossa hän ei itse kykene hakemaan tarvitsemaansa apua tai sen saaminen on vaarassa estyä, koska hän ei kykene riittävissä määrin antamaan tai vastaanottamaan avun saamiseksi tarvittavaa tietoa. Vaikeudet voivat johtua kognitiivisesta tai psyykkisestä vammasta tai sairaudesta, vakavasta päihdeongelmasta, useasta yhtäaikaisesta tuen tarpeesta tai muusta vastaavasta syystä. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi puutteellinen kielitaito yhdistettynä traumaattiseen kokemukseen.

Lapsi voi tarvita erityistä tukea edellä mainittujen syiden lisäksi sen vuoksi, että kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai hän itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.

Korkeaan ikään liittyvä tuen tarve ei yksinään ole peruste sosiaalihuoltolain mukaiseen erityisen tuen saamiseen.

Se, onko henkilö lain tarkoittamalla tavalla erityistä tukea tarvitseva henkilö, harkitaan ja ratkaistaan aina tapauskohtaisesti.

Hyvinvointialueen sekä kunnan viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä.

Sosiaalihuoltolaki, Vanhuspalvelulaki

1.4.2 Palvelutarpeen arviointi

Palvelutarpeen arviointi tarkoittaa henkilön tuen ja palvelujen tarpeen selvittämistä. Arvioinnilla varmistetaan, että palvelua tarvitsevat ihmiset saavat apua ajoissa. Samalla tulee tarjota tietoa palveluista ja opastaa niiden hakemiseen.

Kiireellisissä tilanteissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Muissa kuin kiireellisissä tilanteissa palvelutarpeen selvittely on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asiakkaan yhteydenotosta, kun kyseessä on:

75 vuotta täyttänyt henkilö
Kelasta ylintä hoitotukea saava henkilö
Vammaispalvelulain mukainen vammainen henkilö
Toimeentulotuen hakija
Lastensuojelun tarpeessa mahdollisesti oleva lapsi
Erityistä tukea tarvitseva lapsi

Palveluntarpeen arviointia voi pyytää henkilö itse, hänen omaisensa, laillinen edustajansa tai muu henkilö tai viranomainen. Yleisimmin arvioitavaksi tulee henkilön oikeus koti-, asumis- ja laitoshoidon palveluihin, vammaispalveluihin, omaishoidon tukeen ja toimeentulotukeen. Usein palvelutarpeen arvioiminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä.

Palvelutarpeen arviointi ei sinänsä johda palvelujen myöntämiseen, vaan palveluja on erikseen haettava. Palvelujen järjestäminen edellyttää asianmukaisen palvelusuunnitelman laatimista.

Sosiaalihuollon asiakaslaki, Sosiaalihuoltolaki, Vammaispalvelulaki

1.4.3 Asiakassuunnitelma

Kun järjestetään sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulain mukaisia palveluja, asiakkaalle tehdään asiakassuunnitelma. Omaishoidon tuesta on puolestaan laadittava yhdessä hoidettavan ja omaishoitajan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelma. Käytännössä on kyse lähes samasta suunnitelmasta. Asiakas- ja palvelusuunnitelmalla täydennetään palvelutarpeen arviointia sekä tuetaan asiakkaan omatoimista suoriutumista. Suunnitelma on laadittava aina, paitsi jos kyseessä on tilapäinen neuvonta tai jos se jostain muusta syystä on ilmeisen tarpeeton.

Asiakassuunnitelma tehdään yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaistensa tai edustajiensa kanssa asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Sosiaalihuollon edustajan on selvitettävä vaihtoehdot asiakkaan tilanteen tukemiseksi. Erilaisten palveluvaihtoehtojen selvittäminen tapahtuu luontevasti asiakassuunnitelman laatimisen yhteydessä. Asiakkaan etu, toiveet ja yksilölliset tarpeet sekä mielipiteet on otettava huomioon palveluja ja tukitoimia järjestettäessä.

Ennen suunnitelman laatimista on asiakkaalle selvitettävä ymmärrettävällä tavalla hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot palvelujen järjestämiseksi. Hänelle on selvitettävä asiakassuunnitelmaan sisältyvien palvelujen maksujen suuruus ja mistä ne muodostuvat.

Asiakkaan on hyvä ennen suunnitelman laatimista hankkia tarpeelliset lääkärinlausunnot sekä muut tarvittavat selvitykset ja asiakirjat.

Asiakassuunnitelmaan on kirjattava:

asiakkaan ja ammattilaisen arvio tuen tarpeesta sekä tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä
omatyöntekijän arvio palveluista ja niiden kestosta
tieto kuinka usein asiakas ja omatyöntekijä tapaavat
asiakkaan ja työntekijän arvio asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista
asiakkaan ja työntekijän yhdessä asettamat tavoitteet
arvio asiakkuuden kestosta
tiedot yhteistyötahoista
tieto seurannasta ja arvioinnista

Mikäli asiakkaan palvelutarve on runsas, voi olla hyvä kokoontua useampaan kertaan laatimaan asiakassuunnitelmaa. Se on tarvittaessa sovitettava yhteen muihin vastaaviin suunnitelmiin kuten esimerkiksi kuntoutussuunnitelmaan. Asiakkaan suostumuksella voidaan laatia yksi yhteinen suunnitelma, joka koskee myös muita palveluja ja tukitoimia.

Asiakassuunnitelma ei ole päätös jonkun palvelun tai tukitoimen järjestämisestä. Siksi suunnitelman laatimisen yhteydessä asiakasta on neuvottava, miten suunnitelmaan kirjattuja palveluja ja tukitoimia haetaan. Lähtökohtaisesti asiakassuunnitelmaan kirjatut palvelut ja tukitoimet tulee myöntää asiakkaalle. Hakemus voidaan hylätä vain erityisen perustelluista syistä.

Lisätietoa asiakas- ja palvelusuunnitelmasta THL:n sivuilta.

Sosiaalihuollon asiakaslaki, Sosiaalihuoltolaki, Vammaispalvelulaki, Vanhuspalvelulaki

1.4.4 Sosiaaliasiavastaava

Sosiaaliasiavastaavan tehtävänä on neuvoa asiakkaita sosiaalilainsäädännön soveltamisessa, auttaa muutoksenhaussa sekä tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Sosiaaliasiavastaavan tehtäviin kuuluu myös avustaminen muistutuksen laatimisessa, jos asiakas on tyytymätön saamaansa kohteluun. Jokaisen hyvinvointialueen on nimettävä sosiaaliasiavastaava. Sosiaaliasiavastaavan yhteystiedot saa hyvinvointialueelta.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

1.5 Potilaana terveydenhuollossa

Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Potilasta on kohdeltava ihmisarvoa loukkaamatta sekä hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioittaen. Hoidossa ja kohtelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon potilaan äidinkieli sekä hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa. Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma.

Potilaan on saatava ymmärrettävä selvitys terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä tai potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, on häntä mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa, lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos selvitystä ei saada, on potilasta hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Alaikäisen potilaan mielipide on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos hän ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, on häntä hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Mikäli alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, on häntä hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.

Potilaan on hyvä varmistaa, että kaikki olennaiset hänen terveydentilaansa koskevat tiedot ovat hoitotahon käytettävissä ja virheettömiä. Lisätietoa potilasturvallisuudesta STM:n sivuilta.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, Terveydenhuoltolaki

1.5.1 Terveys- ja hoitosuunnitelma

Potilaalle tulee tehdä tarvittaessa terveys- ja hoitosuunnitelma kiireettömissä hoidoissa. Terveys- ja hoitosuunnitelma tulee tehdä yhteistyössä potilaan kanssa. Suunnitelmaan kootaan potilaan kannalta tärkeät sairaudet ja terveysongelmat, riippumatta siitä hoidetaanko niitä terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa vai keskussairaalassa. Suunnitelma sisältää hoidon tarpeen, tavoitteiden ja keinojen lisäksi potilaan kokonaisterveyttä kuvaavat tiedot diagnooseista ja lääkityksestä.

Terveys- ja hoitosuunnitelma on erityisen hyödyllinen useita sairauksia sairastavien potilaiden kohdalla, koska hoitoa toteutetaan usein monen asiantuntijan avulla. Potilas voi tarkistaa terveys- ja hoitosuunnitelmasta, miten tulee toimia ja keneen tulee olla yhteydessä ongelman tai sairauden pahetessa. Suunnitelma auttaa niin potilasta kuin terveydenhuoltohenkilöstöä pysymään ajan tasalla hoitoon liittyvissä asioissa.

Terveys- ja hoitosuunnitelma liitetään Kanta-palveluun, jossa se on potilaan nähtävillä. Suunnitelmaa voidaan käyttää potilaan luvalla kaikissa niissä hoitopaikoissa, joissa hän asioi. Tämä edistää osaltaan myös potilaan oikeutta valita oma hoitopaikkansa.

Tutustu laajemmin terveys- ja hoitosuunnitelmaan Käypä Hoidon sivuilla.

Terveydenhuoltolaki, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

1.5.2 Hoitopaikan valinta

Julkisen terveydenhuollon potilaalla on mahdollisuus valita terveyskeskus, terveysasema ja julkisen erikoissairaanhoidon toimintayksikkö Suomessa. Valinta voi kohdistua samanaikaisesti vain yhteen terveysasemaan, ja uuden valinnan voi tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua edellisestä valinnasta. Erikoissairaanhoidon yksikkö valitaan yhteisymmärryksessä lähetteen tekevän lääkärin tai hammaslääkärin kanssa.

Jos henkilö asuu tai oleskelee säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti kotikuntansa ulkopuolella työn, opiskelun, vapaa-ajanvieton, lähiomaisen tai muun läheisen asumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi, hän voi käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen muuta terveyskeskusta tai julkisen erikoissairaanhoidon toimintayksikköä.

Potilaalla on mahdollisuus valita häntä terveydenhuollon yksikössä hoitava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, mikäli se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Potilaan jatkohoito on toteutettava siten, että hänet ohjataan häntä aiemmin hoitaneen lääkärin tai hammaslääkärin hoitoon, aina kun se hoidon asianmukaisen järjestämisen kannalta on mahdollista.

Terveydenhuoltolaki

1.5.3 Kiireettömään ja kiireelliseen hoitoon pääsy

Terveydenhuoltolaki määrittelee, kuinka nopeasti sinun tulee päästä hoitoon kiireettömissä tilanteissa. Kiireellistä hoitoa tarvitessasi sinun tulee kuitenkin aina päästä hoitoon heti asuinpaikastasi riippumatta.

Kun tarvitset kiireetöntä hoitoa terveyskeskuksesta, sinun tulee saada yhteys terveyskeskukseen soittamalla tai terveysaseman takaisinsoittojärjestelmän kautta. Yhteys on saatava saman päivän aikana terveyskeskuksen aukioloaikana arkisin. Hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä saman arkipäivän aikana, kun potilas ottaa yhteyttä terveydenhuollon toimintayksikköön. Tämän jälkeen tarvitsemasi hoito järjestetään yleensä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Jos olet alle 23-vuotias ja kyse on sairauden tai vamman tutkimisesta tai hoidosta, hoito on järjestettävä jo kahden viikon kuluessa. Jos taas kyse on suun terveydenhuollosta, alle 23-vuotiaan hoito on järjestettävä kolmen kuukauden ja yli 23-vuotiaan kuuden kuukauden sisällä.

1.5.2025 alkaen astuu voimaan lasten ja nuorten terapiatakuu. Se tarkoittaa, että lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten perusterveydenhuoltoon kuuluva lyhytpsykoterapia tai muu psykososiaalinen hoito on aloitettava 28 vuorokauden kuluessa siitä, kun tarve hoidolle on todettu.

Kun tarvitset erikoissairaanhoitoa, tarvitset ensin lähetteen. Saatuaan lähetteen, erikoissairaanhoidon yksikön tulee aloittaa hoidon tarpeen arviointi kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut hyvinvointialueen sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää tutkimuksia tai erikoislääkärin arviointia, nämä on toteutettava kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Kun hoidon tarve on todettu, hoito tulee aloittaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Lasten ja nuorten (alle 23-vuotiaiden) psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tutkimukset ja arviointi pitää kuitenkin tehdä jo kuuden viikon ja hoito kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta.

Jos hyvinvointialueesi ei pysty järjestämään hoitoasi näissä määräajoissa, sen täytyy hankkia sinulle hoito muualta, esimerkiksi toiselta hyvinvointialueelta tai yksityiseltä palveluntuottajalta. Maksat tästä hoidosta saman asiakasmaksun kuin maksaisit hyvinvointialueesi järjestämästä hoidosta. Voit myös kieltäytyä hoidosta muualla ja jäädä jonottamaan hoitoa valitsemaasi hoitopaikkaan.

Jos tarvitset kiireellistä hoitoa, sinun on aina päästävä hoitoon heti asuinpaikastasi riippumatta. Tämä koskee myös suun terveydenhuoltoa, mielenterveys- ja päihdehoitoa sekä psykososiaalista tukea. Terveyskeskukset ja sairaalat järjestävät ympärivuorokautisia päivystyspalveluita kiireellistä hoitoa varten.

Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että hoitoon pääsyn määräajat toteutuvat. Määräajoista voidaan poiketa vain, jos terveydentilasi sen sallii. Hoito toteutetaan aina tutkittuun tietoon perustuvien yhtenäisten käytäntöjen mukaisesti.

Terveydenhuoltolaki, Sosiaalihuoltolaki, Päivystysasetus

1.5.4 Hoitoon hakeutuminen ulkomaille

Suomessa sairausvakuutettu henkilö voi hakeutua suunnitellusti hoitoon ulkomaille joko ennakkoluvan kanssa tai sitä ilman. Lue lisää Sosiaaliturvaoppaan Kansainvälinen sosiaaliturva -osiosta.

1.5.5 EU-kansalaisen hoito Suomessa

Kiireellinen hoito on annettava potilaan kansallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Kiireellisen hoidon tarpeen määrittelee lääkäri. Potilaalta peritään asiakasmaksulain mukaiset potilasmaksut.

EU/ETA-etuuksiin ja sosiaaliturvasopimuksiin perustuvat oikeudet on osoitettava eurooppalaisella sairaanhoitokortilla/E-lomakkeella, sairausvakuutuskortilla tai passilla. Asiakasmaksut ovat samat kuin Suomessa asuvilla. EU:n ulkopuolella asuvilta potilailta peritään hoidon todelliset kustannukset.

Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta lukuun ottamatta sopimukset tai asetus eivät sisällä määräyksiä potilaan siirtokustannuksista maiden välillä. Pohjoismaissa lähettävä sairaala huolehtii kuljetuksen järjestelyistä ja maksamisesta. Muihin maihin menevien sairaalasiirtojen maksaja ja järjestäjä pitää selvittää aina erikseen. Useimmiten ensisijaisena maksajana on potilaan vakuutusyhtiö.

Henkilö, jolla ei ole väestökirjanpidon mukaista kotipaikkaa Suomessa, voidaan ottaa kiireettömään hoitoon silloin, kun hänelle on myönnetty maksusitoumus.

Lisätietoa EU-terveydenhoito -sivustolta.

Terveydenhuoltolaki, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

1.5.6 Potilasvahingot

Suomessa sattuneiden potilasvahinkojen korvaamisesta huolehtii Potilasvakuutuskeskus, puh. 040 450 4590. Potilasvakuutus korvaa tutkimuksissa ja hoidoissa syntyneitä haittoja ja menetyksiä potilasvahinkolain mukaan. Vahinkoilmoitus on perusteltua tehdä silloin, kun tutkimuksesta tai hoidosta on aiheutunut henkilövahinko. Henkilövahingolla tarkoitetaan sairautta, ruumiinvammaa tai kuolemaa. Potilaan kannattaa keskustella ilmoituksen tarpeesta hoitavan lääkärin, hoitohenkilökunnan tai potilasasiamiehen (ks. luku 1.5.8) kanssa.

Potilasvahinkoilmoitus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Erityisestä syystä korvausta voi vaatia myöhemminkin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa hoidosta.

Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen tyytymätön voi pyytää ratkaisusuosituksen potilasvahinkolautakunnalta tai saattaa asiansa tuomioistuimeen.

Lisätietoja Liikenne ja -potilasvahinkolautakunnasta, puh. 010 198 200.

Potilasvahinkolaki

1.5.7 Lääkevahingot

Lääkevahinkovakuutusyhtiö, puh. 010 219 5712 (ti-to klo 10–13), korvaa Suomessa myydyistä tai kulutukseen luovutetuista lääkelaissa tarkoitetuista lääkkeistä aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Lääkkeen aiheuttamasta vahingosta voi hakea rahallista korvausta lääkevahinkovakuutuksesta täyttämällä vahinkoilmoituslomakkeen. Ennen ilmoituksen tekemistä on hyvä keskustella asiasta hoitavan lääkärin, muun hoitohenkilökunnan tai potilasasiavastaavan kanssa (ks. luku 1.5.8). Vahinkoilmoitus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa lääkkeen aiheuttaman vahingon syntymisestä. Korvausvaatimus on esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.

Lääkelaki

1.5.8 Potilasasiavastaava

Jokaisessa terveydenhuollon yksikössä on oltava nimetty potilasasiavastaava. Eri toimintayksiköillä voi olla myös yhteinen potilasasiavastaava.

Potilasasiavastaavan tehtävänä on neuvoa potilaslain soveltamisessa sekä tiedottaa potilaan oikeuksista ja toimia potilaan oikeuksien edistämiseksi. Potilasasiavastaavan tehtävänä on myös neuvoa ja avustaa potilasta muistutuksen tai kantelun tekemisessä, jos tämä on tyytymätön saamaansa hoitoon tai kohteluun.

Potilasasiavastaava ei ota kantaa potilaan lääketieteellisiin hoitopäätöksiin. Hän ei ota myöskään kantaa siihen, onko potilaan hoidossa tapahtunut hoitovahinko.

Potilasasiavastaavan yhteystiedot saa hoitavasta yksiköstä.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, Potilasvahinkolaki

1.6 Edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto

Edunvalvontavaltuutus on edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää asioiden hoito. Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen huolehtia siitä, että joku toinen hoitaa taloudellisia ja muita asioita tulevaisuudessa, jos itse ei niitä enää pysty hoitamaan esimerkiksi sairauden vuoksi.

Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti. Kun valtakirja allekirjoitetaan, on kahden esteettömän todistajan oltava samanaikaisesti läsnä ja todistettava valtakirja allekirjoituksillaan. Mikäli valtakirjaa alkaa laatia, kun toimintakyky on jo heikennyt, voi olla tarpeen pyytää lääkärinlausunto, jotta voidaan varmistua valtuuttajan kyvystä edunvalvontavaltakirjan merkityksen ymmärtämiseen.

Edunvalvontavaltuutuksen laatimiseen on suositeltavaa pyytää oikeudellista apua esimerkiksi oikeusaputoimistosta. Lisätietoja saa myös digi- ja väestötietovirastosta (entiseltä nimeltään maistraatti).

Kun henkilö ei enää pysty hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden vuoksi, valtuutettu pyytää viranomaista Digi- ja väestötietovirastosta vahvistamaan valtuutuksen. Viranomainen valvoo valtuutetun toimintaa erityisesti taloudellisissa asioissa.

Jokainen voi itse määrittää asiat, jotka valtuutus kattaa. Valtuutettu voi huolehtia esimerkiksi omaisuuden hoidosta ja muista taloudellisista asioista sekä terveyden- ja sairaanhoidosta.

On hyvä pohtia, halutaako valtuutetun tekevän lahjoituksia valtuuttajan puolesta, esimerkiksi lähiomaisen merkkipäivänä. Valtuutettu on lain mukaan oikeutettu antamaan valtuuttajan puolesta vain sellaisen lahjan, jonka perusteet on yksilöity valtakirjassa. Muutoin hänellä ei ole oikeutta lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta.

Valtakirjaan kannattaa nimetä myös varavaltuutettu (esim. perheen ulkopuolinen henkilö), joka hoitaa asioita valtuutetun ollessa esteellinen. Esteellisyyden voi aiheuttaa esimerkiksi vuokrasopimuksen tekeminen, asunnon kauppa, perinnönjako tai lahjoitus.

Hoitotahdossa henkilö ilmaisee omaa hoitoaan koskevan tahtonsa tulevaisuuden varalle. Henkilö voi esimerkiksi kieltäytyä tietyistä hoidoista.

Hoitotahto voidaan ilmaista suullisesti tai tehdä kirjallisesti. Jos henkilö ilmaisee hoitotahtonsa suullisesti, on siitä tehtävä henkilön itsensä varmentama merkintä potilasasiakirjoihin. Suositeltavaa on tehdä hoitotahto kirjallisesti (käytetään myös nimitystä hoitotestamentti). Hoitotahdolla voi varmistaa, että annettava sairaanhoito on potilaan oman vakaumuksen mukaista tilanteissa, joissa tahtoa ei pystytä selvittämään kysymällä, esimerkiksi sairauskohtaus- tai onnettomuustilanteissa. Jos henkilön tahtoa ei saada selvitetyksi eikä hoitotestamenttia ole tehty, lähiomaisia kuullaan potilaan hoidosta.

Lisätietoja edunvalvontavaltuutuksesta ja hoitotahdosta

Laki edunvalvontavaltuutuksesta, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

1.7 Palvelun tai etuuden hakeminen

Hakemus on useimmiten laadittava kirjallisesti. Hakemuksessa on hyvä esittää perustelut omille vaatimuksilleen. Viranomaisen suostumuksella hakeminen voi tapahtua myös suullisesti.

Hyvä hallintotapa edellyttää teknisen kirjaamisavun antamista hakemuksen täyttämiseksi. Viranomaisen on esimerkiksi merkittävä hakijan esittämät tiedot, vaatimukset ja niiden perustelut hakemuslomakkeisiin. Asiakkaan itsensä on varmistuttava, että oleelliset ja oikeat asiat on kirjattu hakemukseen ennen hakemuksen allekirjoittamista.

Lisätietoa vakuutuskorvausten hakemisesta

Hallintolaki, Sairausvakuutuslaki

1.8 Päätöksen antaminen

Viranomaisen on käsiteltävä hakemus ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisen on asiakkaan pyynnöstä annettava käsittelyaika-arvio ja myös vastattava tiedusteluihin käsittelyn etenemisestä.

Kirjalliseen hakemukseen on aina annettava kirjallinen päätös. Päätöksestä on käytävä ilmi, mihin hakija on oikeutettu tai miten asia on muuten ratkaistu. Päätökset on perusteltava: on kerrottava sovelletut lainkohdat ja päätöksen perustana olevat tosiasiat.

Vammaispalvelussa viranomaisen tulee kirjata sosiaalitoimelle saapunut hakemus ja siihen tulee vastata seitsemän vuorokauden kuluessa hakemuksen saapumisesta. Päätös tulee tehdä kolmen kuukauden sisällä.

Toimeentulotuessa kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.

Vammaispalvelulaki, Laki toimeentulotuesta ja Laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta

1.9 Palveluseteli

Palvelusetelillä voi hankkia sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka hyvinvointialueen kuuluu järjestää asukkailleen. Palvelusetelillä hankittava palvelu on vaihtoehto hyvinvointialueen tuottamalle palvelulle. Palveluseteli ei kuitenkaan sovellu käytettäväksi kiireellisessä hoidossa eikä tahdosta riippumattomassa hoidossa.

Hyvinvointialue päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön ja mihin palveluihin se antaa setelin. Jos asiakas tai potilas ei halua käyttää palveluseteliä, hyvinvointialueen on ohjattava hänet muulla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin.

Setelin saaminen edellyttää, että hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon edustaja arvioi henkilön palvelun tarpeen. Palvelusetelin saa hyvinvointialueen terveysasemalta, sosiaalivirastosta ja muista kunnan palveluyksiköistä, jotka myös antavat lisätietoja palvelusetelistä.

Lisätietoa Sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntaliitto

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

1.10. Omaisena sosiaali- ja terveydenhuollossa

1.10.1 Omaisen asema

Omaisella ei ole itsestään selvää asemaa sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaan omaisena asema määrittyy lainsäädännön ja omaisen antamien valtuutuksien mukaan.

Usein sosiaali- ja terveydenhuollossa oletetaan omaisten huolehtivan läheisistään ja läheisillä on erityistilanteissa oikeuksia tiedonsaantiin ja päätöksentekoon. Jos asiakas tarvitsee säännöllisesti omaisten apua, on hyvä pyytää yhteisymmärryksessä oikeudet riittävien tietojen saantiin sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Omaista ei kuitenkaan voida velvoittaa huolehtimaan läheisestään. Omaisella ei ole lakisääteistä velvoitetta huolehtia läheisestään, ellei ole huoltaja, tehnyt omaishoitajuudesta sopimusta tai ottanut edunvalvojan tehtävää vastaan. Jos edunvalvojan tai omaishoitajan tehtävä käy liian raskaaksi, vapautusta tehtävästä voi hakea.

Asiakkaalla on oikeus saada selvitys eri vaihtoehdoista, joilla avun tarpeeseen voidaan vastata. Eri vaihtoehtojen vaikutukset ja seuraukset on kerrottava asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla. Lue lisää: Sosiaalihuollon asiakaslaki 5 §.

1.10.2 Yksityisyydensuoja ja omaisen tiedonsaantioikeus

Potilastiedot kuuluvat henkilötietojen ja yksityissuojan piiriin eli ne ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä tietoja. Mikäli tietoja luovutetaan, on tämän perustuttava joko potilaan lupaan tai lainsäädäntöön. Potilas päättää itse, kenelle hänen terveydentilaansa ja hoitoaan koskevia tietoja saa antaa. Poikkeuksena ovat alle 12-vuotiaat alaikäiset, jolloin huoltajilla on edelleen lähtökohtaisesti pääsy potilastietoihin.

Erityisissä tilanteissa kuten tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi potilaan lähiomaisella on oikeus saada tieto potilaan henkilöstä ja hänen terveydentilastaan, jollei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä.

Jos asiakas tarvitsee säännöllisesti omaisten apua, on tarkoituksenmukaista pyytää yhteisymmärryksessä oikeudet riittävien tietojen saantiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mikäli hoidettava ei enää ole kykenevä hoitamaan omia asioita, voi pyytää käräjäoikeuden määräystä siitä, että omainen jatkossa toimii myös laillisena edunvalvojana. Myös edunvalvontavaltuutus on hyvä huomioida vaihtoehtona, sillä edunvalvontavaltuutuksen avulla voidaan tiedonsaantioikeutta jakaa myös useammalle henkilölle, esimerkiksi sisaruksille. Lue lisää edunvalvontavaltuutuksesta.

Lähiomaisten tiedonsaantioikeudesta on säädetty tarkemmin laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä.

1.10.3 Läheisen päätöksenteko erityistilanteissa ja tiedonsaantioikeus

On tilanteita, joissa potilas ei kykene itse ilmaisemaan tahtoaan. Syynä voi olla esimerkiksi mielenterveydenhäiriö, kehitysvammaisuus tai jokin muu syy. Ensisijaisesti tällöin noudatetaan hoitotahtoa, mutta jos sitä ei ole tehty, myös läheinen voi joutua niin sanotun sijaispäättäjän rooliin. Sijaispäättäjä ei ole laissa tunnistettu termi, mutta muun muassa Lääkäriliitto käyttää ilmaisua.

Sijaispäättäjää kuullaan, jotta voitaisiin selvittää millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. Viime kädessä hoitolinjaukset tekee kuitenkin hoitava lääkäri lääketieteellisin perustein. Sijaispäätöksentekijällä ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. Vain potilas itse voi kieltäytyä kaikesta hoidosta ja tutkimuksista.

Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.

Päätöstä tekevälle on keskeistä saada kuulemista ja suostumuksen antamista varten tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta. Hänelle tulee antaa riittävä selvitys potilaan terveydentilasta, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista potilaan hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

Jos läheisten näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Lue lisää: Potilaslaki § 6

1.10.4 Päätöksenteko ja omaisen tiedoksisaantioikeus sosiaalihuollossa

Myös sosiaalihuoltolaissa on lähtökohtana, että asiakkaan tiedot ovat salassa pidettäviä ja niitä annetaan eteenpäin vain asiakkaan luvalla. Lainsäädännössä tunnistetaan kuitenkin erityistilanteet, joissa asiakas ei esimerkiksi sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene itsenäiseen päätöksentekoon asiassa. Tällöin asiakkaan tahtoa on selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa, omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa. Avustavan omaisen on keskeistä saada asiakkaan tahdon selvittämistä varten tarpeelliset ja riittävät tiedot.m

Lue lisää: Asiakaslaki 9 §

1.10.5 Toisen puolesta asiointi

Pelkkä omaisen asema ei automaattisesti anna aina oikeutta asioida toisen puolesta. Hätätilanteissa on mahdollista toimia toisen puolesta, mutta pääsääntöisesti puolesta asioimiseen tarvitaan valtakirja. Valtakirja voi olla suullinen tai kirjallinen. Monet tahot edellyttävät kuitenkin kirjallista valtakirjaa, josta valtuutuksen voi todentaa. Valtakirjassa tulee ilmetä kuka valtuuttaa kenet ja kuinka laaja valtuutus on. Yksi valtuutuksen muoto on edunvalvontavaltakirja, joka otetaan käyttöön vasta tulevaisuudessa, kun ei itse enää kykene hoitamaan asioita.

Suomi.fi valtuutuksella voit asioida toisen puolesta mm. apteekissa ja hyvinvointialueiden palveluissa. Voit saada oikeuden asioida toisen henkilön puolesta kolmella tavalla:

Sinulla voi jo olla oikeus asioida toisen puolesta jonkin roolin perusteella (esimerkiksi huoltaja, määrätty alaikäisen edustaja tai edunvalvoja).
Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden osoitteessa suomi.fi/valtuudet.
Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden avustetusti, jos hän ei voi käyttää sähköisiä palveluja.

Lue lisää toisen puolesta asioimisesta Suomi.fi-sivuilla.

1.10.6 Työssäkäyvän omaisen oikeudet poissaoloon

Työsopimuslaissa määritellään oikeuksia vapaisiin omaisen tarvitseman avun vuoksi. Usein työntekijä voi näiden lisäksi neuvotella työnantajansa kanssa esimerkiksi lomapäivien, saldovapaiden tai palkattomien vapaapäivien käyttämisestä omaisen avun vaatimiin tilainteisiin.

Työsopimuslain 4 luvun perhevapaat säätelee työntekijöiden oikeutta olla poissa töistä eri tilanteissa. Tässä käsitellään läheisen sairastumiseen ja avun tarpeeseen liittyviä poissaoloja, lapsiperheiden hoitovapaista lisää tietoa tästä linkistä.

Tilapäinen hoitovapaa (sairastunut lapsi). Jos työntekijän lapsi tai hänen taloudessaan vakituisesti asuva alle 10-vuotias lapsi sairastuu äkillisesti, työntekijällä on työsopimuslain mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi. Työ- ja virkaehtosopimuksissa voi olla sovittu ikärajasta toisin. Tilapäinen hoitovapaa voi kestää enintään neljä työpäivää kerrallaan. Työsopimuslain mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa tilapäisen hoitovapaan ajalta. Monissa työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu palkan maksamisesta.

Poissaolo pakottavasta perhesyystä. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle poissaolostaan ja sen syystä niin pian kuin mahdollista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys poissaolonsa perusteesta. (Työsopimuslaki, 4. luku 7 §)

Poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi. Työantajalla on velvoite pyrkiä järjestämään työt siten, että työntekijällä on mahdollisuus jäädä pois voidakseen hoitaa hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa. Mikäli työntekijä keskeyttää vapaan, on hänen ilmoitettava siitä viimeistään kuukautta ennen työhön paluuta. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä selvitys poissaolon ja sen keskeyttämisen perusteesta. (Työsopimuslaki, 4. luku 7 a § )

Omaishoitovapaa. Työntekijällä on kalenterivuoden aikana subjektiivinen oikeus saada enintään viisi työpäivää vapaata työstä, jos omainen tai muu läheinen tarvitsee työntekijän välitöntä läsnäoloa edellyttävää merkittävää avustamista huomattavasti alentuneen toimintakyvyn vuoksi. Omaisella tarkoitetaan työntekijän lasta, vanhempaa, avio- ja avopuolisoa sekä työntekijän kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa. (Työsopimuslaki 4. luku, 7 b §)

Lähtökohtaisesi vapaat ovat palkattomia, mutta asiasta on voitu päättää myös toisin työehtosopimuksissa. Tarkista työantajaltasi mitä työehtosopimusta työpaikallasi mahdollisesti sovelletaan.

Tietyissä tilanteissa vanhemmalla voi olla myös oikeus kuntoutusrahaan tai alle 16-vuotiaan lapsen erityishoitorahaan. Työsopimuslain 4 luvussa kuvattujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. (Työsopimuslaki 4 luku, 9 § , Työsopimuslaki 7 luku, 9 §)

Lue lisää työn ja omaishoitotilanteiden yhteensovittamisesta.