1.1 Oikeus sosiaaliturvaan ja yhdenvertaisuus

Suomen perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden sosiaaliturvaan silloin, kun toimeentulo tai toimintakyky heikkenee esimerkiksi työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden tai vanhuuden aikana. Valtiolla ja hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut niin, että ihmisarvoinen elämä toteutuu.

Perustuslaissa ja Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa säädetään yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta. Näitä säännöksiä täsmentää yhdenvertaisuuslaki, joka sisältää määräykset yhdenvertaisuuden edistämisestä, syrjinnän kiellosta ja syrjintää kokeneen oikeusturvasta. Syrjinnässä voi joskus olla kyse myös rikosasiasta.

Lait ja asetukset: Suomen perustuslaki, Yhdenvertaisuuslaki, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus

1.2 Syrjintään puuttuminen

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän henkilöön liittyvän syyn, kuten terveydentilan tai vammaisuuden, perusteella. Syrjintä on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan asiaan. Esimerkiksi vanhemman syrjiminen lapsen sairauden tai vamman vuoksi on kiellettyä. Positiivinen erityiskohtelu, jonka tarkoituksena on lisätä tosiasiallista yhdenvertaisuutta, on lain mukaan sallittua.

Työnantajien, koulutuksen järjestäjien, viranomaisten sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajien on tehtävä kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi asioida yhdenvertaisesti muiden kanssa, saada tarvitsemiaan palveluja sekä osallistua työhön ja koulutukseen.

Syrjinnän muodoiksi katsotaan muun muassa:

• kohtuullisten mukautusten epääminen: vammaisen henkilön tarvitsemien mukautusten laiminlyönti palveluissa tai asioinnissa
• välitön syrjintä: henkilöä kohdellaan hänen ominaisuuksiensa vuoksi huonommin kuin muita vastaavassa tilanteessa
• välillinen syrjintä: näennäisesti yhdenvertainen menettely, joka johtaa syrjivään lopputulokseen
• häirintä: henkilön ihmisarvoa loukkaava tai halventava käytös
• kehottaminen syrjintään

Yhdenvertaisuuden toteutumista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työelämässä työsuojeluviranomaiset. Lainvastaisen syrjinnän epäily voidaan viedä yhdenvertaisuuslautakunnan tutkittavaksi yhdenvertaisuusvaltuutetun, syrjinnän kohteeksi joutuneen tai tämän suostumuksella yhdenvertaisuutta edistävän yhteisön toimesta. Syrjintää kokenut henkilö voi myös vaatia hyvitystä syrjinnästä vastuussa olevalta taholta. Hyvitys haetaan käräjäoikeudesta, ja siihen liittyy oikeudenkäyntikulujen riski.

Lisätietoa yhdenvertaisuusvaltuutetun verkkosivuilta.

Lait ja asetukset: Suomen perustuslaki, Yhdenvertaisuuslaki, Rikoslaki

1.3 Viranomaisen velvollisuudet

Viranomaisten on kohdeltava asiakkaita tasapuolisesti, asiallisesti ja selkeästi. Tämä velvollisuus koskee kaikkia viranomaisia, esimerkiksi kuntia, hyvinvointialueita, valtion viranomaisia, Kelaa sekä lakisääteisiä vakuutuslaitoksia.

Asiakkailla on oikeus saada maksutonta neuvontaa niissä asioissa, jotka kuuluvat kyseisen viranomaisen toimivaltaan. Neuvontaa saa esimerkiksi hakemusten laatimiseen ja muutoksenhakuun. Jos asia kuuluu muulle viranomaiselle, asiakkaalle on kerrottava, mihin hänen tulee ottaa yhteyttä.

Jos asiakkaan asiointia vaikeuttavat kielelliset tai toimintakykyyn liittyvät esteet, viranomaisen on huolehdittava tulkkauksesta ja/tai kääntämisestä lain osoittamissa tilanteissa:

• Kun asia on tullut vireille viranomaisen aloitteesta, viranomaisella on aina vastuu tulkkauksen ja käännösten järjestämisestä (esimerkiksi oikaisu, takaisinperintä, tarkistus)
• Kun asiakas on pannut asian vireille, viranomaisen tulkkausvastuu koskee tilanteita, joissa kyse on perustoimeentulon turvaamisesta (esimerkiksi työkyvyttömyyden perusteella saatavat etuudet)

Asiakkaalla on oikeus saada tietoa kaikista viranomaisen hallussa olevista häntä itseään koskevista asiakirjoista. Asiakirjan sisältö on annettava asiakkaalle hänen pyytämällään tavalla, esimerkiksi suullisesti tai kirjallisena kopiona.

Lait ja asetukset: Hallintolaki, Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta

1.4 Sosiaalipalvelut

Sosiaalipalveluihin liittyvästä neuvonnasta ja palvelujen järjestämisestä vastaa hyvinvointialue. Sosiaalipalveluissa asiakkaan edun tulisi olla ensisijaista ja palveluiden oikea-aikaisia, tarkoituksenmukaisia ja riittäviä. Palveluiden tulee tukea arjessa selviytymistä, taloudellista toimeentuloa, lasten tasapainoista kehitystä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Palveluiden on vastattava tarpeisiin, jotka johtuvat esimerkiksi päihteiden käytöstä, mielenterveysongelmista, sairaudesta tai vammasta, ikääntymisestä tai toimintakyvyn laskusta, lähisuhdeväkivallasta, äkillisistä kriiseistä tai läheisen tuen tarpeesta.

Asiakkaan yksilölliset tarpeet ja näkemykset sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa on huomioitava mahdollisuuksien mukaan. Asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa vastuulla on antaa palvelujen järjestämiseen tarvittavat tiedot. Jos asiointia haittaavat kieli- tai kommunikaatiovaikeudet, hyvinvointialueen on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä tulkkaus. Osalla asiakkaista voi olla oikeus lakisääteiseen tulkkauspalveluun.

Asiakkaalle tulee nimetä omatyöntekijä, ellei nimeämiselle ole ilmeistä estettä tai asiakkuuteen ole jo osoitettu muuta vastuuhenkilöä.

Erityistä tukea tarvitseva henkilö

Sosiaalipalveluissa erityistä huomiota on kiinnitettävä henkilöihin, joilla on vaikeuksia hakea tai saada tarvitsemiaan palveluita. Tuen saanti voi estyä esimerkiksi silloin, kun henkilö ei kykene antamaan tai vastaanottamaan tarvittavia tietoja. Vaikeudet voivat johtua muun muassa kognitiivisesta sairaudesta tai vammasta, vakavasta päihdeongelmasta tai useista yhtäaikaisista tuen tarpeista. Lapsi voi tarvita erityistä tukea myös silloin, kun kasvuolosuhteet tai lapsen oma käytös vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen. Korkea ikä ei yksinään ole peruste erityisen tuen tarpeelle.

Se, täyttääkö henkilö lain tarkoittaman erityisen tuen määritelmän, arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Hyvinvointialueen ja kunnan viranomaiset seuraavat ja edistävät erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvointia yhteistyössä.

Lait ja asetukset: Sosiaalihuoltolaki, Sosiaalihuollon asiakaslaki, Vammaispalvelulaki

1.4.1 Palvelutarpeen arviointi

Asiakkaan polku sosiaalipalveluissa alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, joka tarkoittaa asiakkaan tuen ja palvelujen tarpeen selvittämistä. Yleisimmin arvioidaan henkilön oikeutta koti-, asumis- ja laitoshoidon palveluihin, vammaispalveluihin, omaishoidon tukeen ja toimeentulotukeen.

Palvelutarvetta arvioitaessa huomiota kiinnitetään muun muassa asiakkaan hyvinvointiin ja omatoimisuuteen sekä siihen, miten palvelut tai etuudet vaikuttavat asiakkaan ja hänen perheensä kokonaistilanteeseen.

Kiireellisissä tilanteissa palvelutarpeen arviointi on tehtävä viipymättä. Muissakin tilanteissa arviointi on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Palvelutarpeen arviointi on aloitettava seitsemän arkipäivän kuluessa asiakkaan yhteydenotosta, jos kyseessä on:

• 75 vuotta täyttänyt henkilö
• henkilö, joka saa Kelasta ylintä hoitotukea
• vammaispalvelulain mukainen vammainen henkilö
• toimeentulotuen hakija
• lastensuojelun tai erityisen tuen tarpeessa mahdollisesti oleva lapsi

Palveluntarpeen arviointia voi pyytää henkilö itse, hänen omaisensa, laillinen edustajansa tai muu henkilö tai viranomainen. Arvioinnin yhteydessä asiakkaalle on annettava ymmärrettävästi tietoa saatavilla olevista palveluista sekä niiden hakemisesta.

Lait ja asetukset: Sosiaalihuoltolaki, Vammaispalvelulaki

1.4.2 Asiakassuunnitelma

Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen sosiaalipalveluiden järjestämistä varten laaditaan asiakassuunnitelma. Omaishoidon tuessa laaditaan erillinen, mutta sisällöllisesti vastaava hoito- ja palvelusuunnitelma. Suunnitelma on laadittava aina, paitsi jos kyseessä on tilapäinen neuvonta tai se on jostain muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Asiakkaan on hyvä hankkia tarpeelliset lääkärinlausunnot sekä muut selvitykset valmiiksi ennen suunnitelman laatimista.

Suunnitelma laaditaan yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa tämän omaisten tai edustajien kanssa. Suunnitelmassa huomioidaan asiakkaan etu, toiveet ja yksilölliset tarpeet. Asiakkaalle on kerrottava ymmärrettävästi hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, palvelujen järjestämisvaihtoehdoista sekä palvelujen ja tukimuotojen mahdollisista asiakasmaksuista. Asiakassuunnitelmaan kirjataan:

• arvio asiakkaan tuen tarpeesta sekä tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä
• asiakkaan ja omatyöntekijän yhdessä asettamat tavoitteet
• arvio palveluiden ja asiakkuuden kestosta
• asiakkaan ja omatyöntekijän tapaamistiheys
• tieto seurannasta sekä arvioinnista
• asiakkaan vahvuudet ja voimavarat
• palvelujen toteuttamiseen osallistuvat yhteistyötahot

Mikäli asiakkaan palveluntarve on laaja, suunnitelma voidaan laatia useamman tapaamisen aikana. Tarvittaessa suunnitelma sovitetaan yhteen muiden vastaavien suunnitelmien, kuten kuntoutusuunnitelman, kanssa. Asiakkaan suostumuksella voidaan laatia myös yksi yhteinen suunnitelma, joka kattaa useita palveluja.

Asiakassuunnitelma ei ole päätös palvelujen tai tukitoimien myöntämisestä. Työntekijä neuvoo asiakasta siinä, miten suunnitelman tukitoimia ja palveluja haetaan. Lähtökohtaisesti suunnitelmaan kirjatut palvelut tulee myöntää asiakkaalle ja hylkääminen on mahdollista vain erityisen perustelluista syistä.

Asiakas saa sosiaalipalveluja haettuaan kirjallisen päätöksen, josta käy ilmi myönnetyt palvelut, niiden kestot sekä mahdolliset asiakasmaksut. Päätös on kiireellisissä tilanteissa toimeenpantava viipymättä. Muissakin tilanteissa päätös on toimenpantava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta.

Lisätietoa vammaispalvelujen asiakasprosessista THL:n sivuilta.

Lait ja asetukset: Sosiaalihuollon asiakaslaki, Sosiaalihuoltolaki, Vammaispalvelulaki, Vanhuspalvelulaki

1.4.3 Sosiaaliasiavastaava

Sosiaaliasiavastaava neuvoo asiakkaita sosiaalilainsäädännön soveltamisessa, ohjaa muutoksenhaussa ja tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Hän voi myös auttaa muistutuksen laatimisessa, jos asiakas on tyytymätön saamansa kohteluun tai palveluun. Jokaisella hyvinvointialueella on omat sosiaaliasiavastaavansa, joiden yhteystiedot löydät esimerkiksi hyvinvointialueen verkkosivuilta.

Lait ja asetukset: Sosiaalihuollon asiakaslaki, Laki potilasasiavastaavista ja sosiaaliasiavastaavista

1.5 Terveydenhuolto

Potilaalla on oikeus laadukkaaseen terveyden- ja sairaanhoitoon sekä ihmisarvoa, vakaumusta ja yksityisyyttä kunnioittavaan kohteluun. Hänen äidinkielensä, kulttuurinsa ja yksilölliset tarpeensa on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Potilaalle on annettava ymmärrettävä selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, vaihtoehdoista ja vaikutuksista. Jos yhteistä kieltä ei ole tai potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi tule ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkkauksesta. Hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos potilas kieltäytyy hoidosta, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei kykene päättämään hoidostaan, on ennen tärkeää hoitopäätöstä kuultava hänen laillista edustajaansa, lähiomaistaan tai muuta läheistään. Jos potilaan tahtoa ei voida selvittää, hoito järjestetään hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisesti. Omaan hoitoon voi vaikuttaa myös laatimalla hoitotahdon.

Alaikäisen potilaan mielipide on selvitettävä, jos se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos hän kykenee päättämään hoidostaan, hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Muussa tapauksessa päätökset tehdään huoltajan tai laillisen edustajan kanssa.

Potilaan on hyvä varmistaa, että kaikki olennaiset terveydentilaa koskevat tiedot ovat hoitotahon käytettävissä ja virheettömiä.

Lisätietoa potilaan oikeuksista ja potilasturvallisuudesta STM:n sivuilta.

Lait ja asetukset: Potilaslaki, Terveydenhuoltolaki

1.5.1 Terveys- ja hoitosuunnitelma

Kiireettömässä hoidossa potilaalle laaditaan tarvittaessa terveys- ja hoitosuunnitelma yhteistyössä hänen kanssaan. Suunnitelmaan kootaan potilaan kannalta keskeiset sairaudet ja terveysongelmat, diagnoosit, hoidon tarpeet, tavoitteet ja keinot sekä tiedot lääkityksestä. Suunnitelma auttaa niin potilasta kuin terveydenhuoltohenkilöstöä pysymään ajan tasalla hoitoon liittyvissä asioissa. Suunnitelma on erityisen hyödyllinen monisairaiden potilaiden kohdalla, koska hoitoon osallistuu usein monia asiantuntijoita.

Suunnitelma tallennetaan Kanta-palveluun ja on potilaan nähtävillä. Potilas voi tarkistaa suunnitelmasta, miten toimia ja keneen olla yhteydessä ongelmien ilmetessä. Potilaan luvalla suunnitelmaa voidaan käyttää kaikissa hoitopaikoissa.

Lisätietoa terveys- ja hoitosuunnitelman perusteista Käypä Hoidon-sivuilla.

Lait ja asetukset: Potilaslaki, Terveydenhuoltolaki

1.5.2 Hoitoon pääsy

Kiireellisissä tilanteissa potilaan on päästävä hoitoon asuinpaikasta riippumatta heti. Tämä koskee myös suun terveydenhuoltoa, mielenterveys- ja päihdehoitoa sekä psykososiaalista tukea. Terveysasemat ja sairaalat järjestävät ympärivuorokautisia päivystyspalveluita kiireellistä hoitoa varten.

Kiireettömässä hoidossa yhteys terveysasemaan on saatava saman päivän aikana. Myös hoidon tarpeen arviointi on tehtävä saman arkipäivän aikana. Hoito on järjestettävä perusterveydenhuollossa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ja suun terveydenhuollossa kuuden kuukauden sisällä.

Alle 23-vuotiaiden hoito on järjestettävä kahden viikon kuluessa, jos kyse on sairauden tai vamman tutkimisesta tai hoidosta. Jos kyse on lyhytpsykoterapian tai muun psykososiaalisen tuen tarpeesta, nuoren on päästävä hoitoon 28 vuorokauden kuluessa tarpeen toteamisesta. Suun terveydenhuollossa hoito on järjestettävä alle 23-vuotiaille kolmen kuukauden sisällä.

Erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Tarvittavat tutkimukset ja erikoislääkärin arviointi on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa ja hoito aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Alle 23-vuotiaiden psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tutkimukset on tehtävä kuuden viikon ja hoito kolmen kuukauden kuluessa.

Jos hyvinvointialue ei pysty järjestämään hoitoa määräajassa, sen on hankittava hoito muualta, esimerkiksi toiselta alueelta tai yksityiseltä palveluntuottajalta esimerkiksi palvelusetelin avulla. Potilas maksaa saman asiakasmaksun kuin julkisessa terveydenhuollossa. Hoidosta muualla voi myös kieltäytyä ja jäädä jonottamaan hoitoa valitsemassaan hoitopaikassa.

Lait ja asetukset: Terveydenhuoltolaki, Päivystysasetus, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

1.5.3 Hoitopaikan valinta

Potilaalla on kiireettömässä hoidossa oikeus valita julkisen terveydenhuollon terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö. Terveysaseman vaihtoon riittää kirjallinen ilmoitus sekä vanhalle että uudelle terveysasemalle vähintään kolme viikkoa ennen ensimmäistä käyntiä. Valinta voi kohdistua samanaikaisesti vain yhteen terveysasemaan, ja uuden valinnan voi tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua edellisestä valinnasta. Erikoissairaanhoidon yksikön vaihtaminen edellyttää lääkärin lähetettä. Yksikkö valitaan yhteisymmärryksessä lähetteen tekevän lääkärin tai hammaslääkärin kanssa.

Jos potilas oleskelee pidempään kotikuntansa ulkopuolella esimerkiksi työn, opiskelun tai vapaa-ajanvieton vuoksi, hän voi saada hoitosuunnitelmansa mukaista hoitoa myös väliaikaisen asuinkuntansa terveysasemalla.

Potilas voi hoitopaikan mahdollistamissa rajoissa valita häntä hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen. Jatkohoito on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan järjestämään häntä aiemmin hoitaneen lääkärin tai hammaslääkärin luona, jos se on hoidon kannalta asianmukaista.

Lait ja asetukset: Terveydenhuoltolaki

1.5.4 Potilas- ja lääkevahingot

Suomessa tapahtuneiden hoitoon tai lääkkeisiin liittyvien vahinkojen korvaamisesta huolehtivat erilliset vakuutusjärjestelmät. Ennen vahinkoilmoituksen tekoa on hyvä keskustella asiasta hoitavan lääkärin, hoitohenkilökunnan tai potilasasiavastaavan kanssa.

Potilasvahingot

Suomessa sattuneiden potilasvahinkojen korvaamisesta vastaa Potilasvakuutuskeskus.Potilasvakuutus korvaa tutkimuksissa ja hoidoissa syntyneitä haittoja potilasvahinkolain mukaisesti. Vahinkoilmoitus on perusteltua tehdä, jos tutkimuksesta tai hoidosta on aiheutunut henkilövahinko eli sairaus, ruumiinvamma tai kuolema.

Ilmoitus potilasvahingosta on tehtävä kolmen vuoden kuluessa vahingosta, erityisestä syystä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa hoidosta. Korvauspäätökseen tyytymätön voi pyytää ratkaisusuosituksen potilasvahinkolautakunnalta tai viedä asian tuomioistuimeen.

Lisätietoa potilasvahinkoilmoituksen tekemisestä Potilasvakuutuskeskuksen verkkosivuilta. Lisätietoa ratkaisusuosituksen tekemisestä Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan verkkosivuilta.

Lait ja asetukset: Potilasvakuutuslaki

Lääkevahingot

Lääkevahinkovakuutusyhtiö korvaa Suomessa myydyistä tai kulutukseen luovutetuista lääkkeistä aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Vahinkokorvausta haetaan täyttämällä vahinkoilmoituslomake.

Ilmoitus lääkevahingosta on tehtävä kolmen vuoden kuluessa lääkkeen aiheuttaman vahingon syntymisestä. Korvausvaatimus on esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa lääkkeen käytön lopettamisesta.

Lisätietoa lääkevahinkoilmoituksen tekemisestä Suomen Keskinäisen Lääkevahinkovakuutusyhtiön verkkosivuilta.

Lait ja asetukset: Lääkelaki

1.5.5 Potilasasiavastaava

Jokaisessa terveydenhuollon yksikössä on oltava nimetty potilasasiavastaava, joka neuvoo potilaslain soveltamisessa, tiedottaa potilaan oikeuksista ja avustaa muistutusten ja kantelujen tekemisessä. Eri toimintayksiköillä voi olla myös yhteinen potilasasiavastaava.

Potilasasiavastaava ei ota kantaa lääketieteellisiin hoitopäätöksiin tai siihen, onko hoitovahinko tapahtunut. Potilasasiavastaavan yhteystiedot saat omalta hyvinvointialueeltasi.

Lait ja asetukset: Potilaslaki, Laki potilasasiavastaavista ja sosiaaliasiavastaavista

1.6 Palvelun tai etuuden hakeminen

Hakemus palvelun tai etuuden saamiseksi tehdään yleensä kirjallisesti. Viranomaisen suostumuksella hakeminen voi tapahtua myös suullisesti. Hakemuksessa on hyvä perustella omat vaatimuksensa.

Viranomaisen on tarvittaessa annettava teknistä apua hakemuksen täyttämisessä, esimerkiksi kirjaamalla hakijan antamat tiedot ja perustelut lomakkeisiin. Hakijan vastuulla on varmistaa, että kaikki oleelliset tiedot ovat oikein ennen hakemuksen allekirjoitusta.

Viranomaisen on käsiteltävä hakemus ilman aiheetonta viivytystä, vastattava asiakkaan tiedusteluihin ja annettava arvio hakemuksen käsittelyajasta. Kirjalliseen hakemukseen annetaan aina kirjallinen päätös, josta ilmenee ratkaisu ja sen perusteet, kuten sovelletut lainkohdat ja perustana olevat tosiseikat.

Erityiset määräajat hakemusten käsittelyssä:

• Vammaispalvelut: hakemus on kirjattava ja siihen on vastattava 7 vuorokauden kuluessä. Päätös on tehtävä 3 kuukauden sisällä
• Toimeentulotuki: kiireellisissä tapauksissa päätös on tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa, päätös on tehtävä viimeistään 7 arkipäivän kuluessa.

Lait ja asetukset: Hallintolaki, Sairausvakuutuslaki, Sosiaalihuoltolaki, Laki toimeentulotuesta

1.7 Palveluseteli

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Se on vaihtoehto hyvinvointialueen omalle palvelutuotannolle, mutta ei sovellu kiireelliseen tai tahdota riippumattomaan hoitoon.

Hyvinvointialue päättää palvelusetelin käytöstä ja siihen kuuluvista palveluista. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluseteliä, mutta hänellä on oikeus kieltäytyä siitä. Tällöin hänelle on järjestettävä palvelu muulla tavoin.

Palvelusetelin saaminen edellyttää palvelun- ja hoidontarpeen arviointia sekä tarvittavaa palvelusuunnitelmaa. Setelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen eikä maksuttomaksi säädettävistä palveluista saa jäädä maksettavaa omavastuuosuutta. Palvelusetelin sekä lisätietoa saat omalta hyvinvointialueeltasi.  

Lait ja asetukset: Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä

1.8 Ennakoivat asiakirjat

1.8.1 Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutus on joustava tapa varautua tilanteisiin, joissa henkilö ei enää pysty hoitamaan omia asioitaan esimerkiksi sairauden vuoksi. Valtuutuksella voi etukäteen määrätä tietyn henkilön hoitamaan omia asioita. Jokainen voi itse määrittää asiat, jotka valtuutus kattaa. Siihen voi sisällyttää esimerkiksi omaisuuden hoidon ja muut taloudelliset asiat sekä terveyden- ja sairaanhoidon.

Valtuutus tehdään kirjallisesti kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa. Jos toimintakyky on heikentynyt, voidaan pyytää lääkärinlausunto valtuuttajan ymmärryksen varmistamiseksi. Valtakirjaan kannattaa nimetä myös varavaltuutettu, joka hoitaa asioita valtuutetun ollessa esteellinen. Valtuutuksien laatimiseen suositellaan oikeudellista apua, esimerkiksi oikeusaputoimistosta.

Kun valtuuttaja ei enää pysty hoitamaan asioitaan, valtuutettu pyytää Digi- ja väestötietovirastoa vahvistamaan valtuutuksen, joka myös valvoo erityisesti taloudellisten asioiden hoitoa. On hyvä huomata, että lahjoituksia esimerkiksi lähiomaisen merkkipäivänä saa tehdä vain, jos ne on erikseen yksilöity valtuutuksessa.

Lisätietoa edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä Suomi.fi-palvelun Edunvalvonta ja edunvalvontavaltuutus-oppaasta.

Lait ja asetukset: Laki edunvalvontavaltuutuksesta

1.8.2 Hoitotahto

Hoitotahto ilmaisee henkilön toiveet omasta hoidostaan tilanteissa, joissa hän ei voi niitä kertoa esimerkiksi sairauskohtauksen tai onnettomuuden vuoksi. Hoitotahdolla voi esimerkiksi kieltäytyä tietyistä hoidoista.

Hoitotahto voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti, mutta kirjallinen hoitotahto tai hoitotestamentti on suositeltava. Hoitotahdon voi tehdä esimerkiksi OmaKannassa milloin tahansa. Suullinen hoitotahto on kirjattava henkilön itsensä varmentamana potilasasiakirjoihin. Jos potilaan tahtoa ei saada selvitetyksi eikä hoitotahtoa ole tehty, potilaan hoidosta kuullaan lähiomaisia.

Lisätietoa hoitotahdon tekemisestä OmaKannan verkkosivuilta sekä Terveyskirjastosta.

Lait ja asetukset: Potilaslaki

1.9 Omaisena sosiaali- ja terveydenhuollossa

Omaisella ei ole itsestään selvää asemaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Asema perustuu lainsäädäntöön ja annettuihin valtuutuksiin.

Vaikka usein oletetaan omaisten huolehtivan läheisistään, heillä ei ole siihen lakisääteistä velvollisuutta elleivät ole huoltajia, omaishoitajia tai edunvalvojia. Jos edunvalvojan tai omaishoitajan tehtävä käy liian raskaaksi, siitä voi hakea vapautusta.

Lisätietoa aikuisen edunvalvonnasta Digi- ja väestötietoviraston verkkosivuilta.

1.9.1 Omaisen tiedonsaantioikeus ja päätöksenteko

Potilastiedot ovat salassa pidettäviä ja niitä voidaan luovuttaa vain potilaan luvalla tai lain perusteella. Potilas päättää itse, kenelle hänen terveydentilaansa ja hoitoaan koskevia tietoja saa antaa. Poikkeuksena ovat alle 12-vuotiaat lapset, joiden huoltajilla on lähtökohtaisesti pääsy lapsen potilastietoihin.

Mikäli henkilö ei enää kykene huolehtimaan omista asioistaan, on läheisen hyvä pyytää yhdessä henkilön kanssa oikeuksia riittävien tietojen saantiin sosiaali- ja terveydenhuollosta. Vaihtoehtona on hyvä pohtia myös edunvalvontavaltuutusta , jonka avulla tiedonsaantioikeutta voidaan jakaa useammalle henkilölle, esimerkiksi sisaruksille. Käräjäoikeudesta voidaan pyytää määräystä siitä, että omainen toimii jatkossa henkilön laillisena edunvalvojana.

Erityistilanteissa, kuten tajuttomuuden vuoksi, lähiomaisella on oikeus saada tieto potilaan henkilöllisyydestä ja terveydentilasta, ellei ole syytä olettaa potilaan kieltävän sitä. On myös muita tilanteita, joissa potilas ei kykene itse ilmaisemaan tahtoaan. Syynä voi olla esimerkiksi mielenterveydenhäiriö tai kehitysvammaisuus. Tällöin noudatetaan ensisijaisesti hoitotahtoa , mutta jos sitä ei ole tehty, läheinen voi joutua niin sanotun sijaispäättäjän rooliin.

Sijaispäättäjää kuullaan, jotta voidaan selvittää millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Päätöstä tekevän on keskeistä saada päätöksen tekemistä varten tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hoitoon liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätöstä tehtäessä.

Jos läheisten näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava hänen henkilökohtaisen etunsa mukaan. Viime kädessä hoitolinjauksen tekee kuitenkin hoitava lääkäri lääketieteellisin perustein eikä sijaispäättäjä voi kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. Vain potilas itse voi kieltäytyä kaikesta hoidosta.

Lait ja asetukset: Asiakastietolaki, Potilaslaki § 6, Sosiaalihuollon asiakaslaki 9 §

1.9.2 Toisen puolesta asiointi

Omaisen asema ei automaattisesti anna aina oikeutta asioida toisen puolesta. Hätätilanteissa voi toimia ilman valtuutusta, mutta pääsääntöisesti puolesta asioimiseen tarvitaan valtakirja, joka voi olla suullinen tai kirjallinen. Monet tahot edellyttävät kuitenkin kirjallista valtakirjaa. Valtakirjassa tulee ilmetä kuka valtuuttaa kenet ja kuinka laaja valtuutus on.  Yksi vaihtoehto on edunvalvontavaltakirja, joka astuu voimaan, kun henkilö ei enää kykene hoitamaan asioitaan.

Suomi.fi valtuutuksella voi asioida toisen puolesta esimerkiksi apteekissa ja hyvinvointialueiden palveluissa. Valtuuden voi saada kolmella tavalla:

1. Olemassa olevan roolin perusteella (esimerkiksi huoltaja tai edunvalvoja)
2. Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden osoitteessa suomi.fi/valtuudet
3. Toinen henkilö voi antaa sinulle valtuuden avustetusti, jos hän ei voi käyttää sähköisiä palveluja 

Lue lisää toisen puolesta asioimisesta Suomi.fi-sivuilla.

1.9.3 Työssäkäyvän omaisen oikeudet poissaoloon

Työsopimuslaki määrittelee oikeuksia vapaisiin omaisen tarvitseman avun vuoksi. Usein työntekijä voi näiden lisäksi neuvotella työnantajansa kanssa esimerkiksi lomapäivien, saldovapaiden tai palkattomien vapaapäivien käyttämisestä omaisen avun vaatimiin tilanteisiin.

Tilapäinen hoitovapaa (sairastunut lapsi)

Jos työntekijän lapsi tai hänen taloudessaan vakituisesti asuva alle 10-vuotias lapsi sairastuu äkillisesti, työntekijällä on oikeus saada tilapäistä hoitovapaata lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Työ- ja virkaehtosopimuksissa voi olla sovittu ikärajasta myös toisin. Hoitovapaa voi kestää enintään neljä työpäivää kerrallaan. Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa tilapäisen hoitovapaan ajalta, mutta monissa työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu palkan maksamisesta.

Poissaolo pakottavasta perhesyystä

Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle poissaolostaan ja sen syystä niin pian kuin mahdollista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys poissaolonsa perusteesta. 

Poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi

Työantajalla on velvoite pyrkiä järjestämään työt siten, että työntekijällä on mahdollisuus jäädä pois voidakseen hoitaa hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä. Mikäli työntekijä keskeyttää vapaansa, on hänen ilmoitettava siitä viimeistään kuukautta ennen työhön paluuta. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä selvitys poissaolon ja sen keskeyttämisen perusteesta. 

Omaishoitovapaa

Työntekijällä on kalenterivuoden aikana oikeus saada enintään viisi työpäivää vapaata työstä, jos omainen tai muu läheinen tarvitsee työntekijän välitöntä läsnäoloa edellyttävää merkittävää avustamista huomattavasti alentuneen toimintakyvyn vuoksi. Omaisella tarkoitetaan työntekijän lasta, vanhempaa, avio- ja avopuolisoa sekä työntekijän kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa.

Lähtökohtaisesi yllä mainitut vapaat ovat palkattomia, mutta asiasta on voitu päättää myös toisin työehtosopimuksissa. Tarkista työantajaltasi mitä työehtosopimusta työpaikallasi mahdollisesti sovelletaan. 

Tietyissä tilanteissa lapsen vanhemmalla voi olla myös oikeus kuntoutusrahaan tai erityishoitorahaan.

Lisätietoa työn ja omaishoitotilanteiden yhteensovittamisesta Omaishoitajaliiton verkkosivuilta.

Työsopimuslaissa kuvattujen perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä, ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Lait ja asetukset: Työsopimuslaki