9.1 Apuvälinekartoitus ja hankintasuunnitelma

Esteettömyys- ja saavutettavuusratkaisujen ohella tarvitaan usein apuvälineitä. Niiden avulla henkilö, jonka toimintakyky on rajoittunut vamman, sairauden, ikääntymisen tai kehitysviivästymän vuoksi, voi toimintarajoitteista huolimatta selviytyä mahdollisimman omatoimisesti kotona, koulussa, opiskelussa, työssä ja vapaa-aikana.

Apuvälinehankinta käynnistyy apuvälinetarpeen arvioinnilla, jonka perusteella tehdään apuvälineen hankintasuunnitelma. Apuvälinepalveluprosessi on osa kuntoutus-, hoito- tai palvelusuunnitelmaa. Vastuu apuvälineen järjestämisestä ja kustantamisesta määräytyy sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen apuväline tarvitaan, katso luku 9.4.

Apuvälineprosessin vaiheet:

1. Yhteydenotto vastuutahoon. Henkilö itse, läheinen, ammattilainen, työnantaja tai koulu voi ottaa yhteyttä apuvälineista vastaavaan tahoon apuvälinetarpeen arvioimiseksi
2. Apuvälinetarpeen arviointi. Vastuutaho arvioi henkilön toimintakykyä ja -ympäristöä, apuvälineen käyttötarvetta sekä sopivimpia apuvälinevaihtoehtoja.
3. Hankintasuunnitelman laatiminen. Arvioinnin perusteella toteutetaan hankintasuunnitelma, jossa määritellään mitä apuvälineitä tarvitaan ja miten ne hankitaan.
4. Apuvälineen käyttöönotto ja opastus. Käytännön opastus apuvälineen käyttöön sekä tarvittavat säädöt tehdään vastuutahon ohjauksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon apuvälinetarpeesta voi keskustella esimerkiksi sairaalan kuntoutusohjaajan kanssa. Perusterveydenhuollossa apuvälinetarpeen arviointi on tehtävä viimeistään kolmantena päivänä yhteydenotosta, ja tarpeelliseksi todettu apuväline on järjestettävä kolmen kuukauden kuluessa. Erikoissairaanhoidossa apuvälineen tarpeen arviointi on tehtävä kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta tai vastaanottokäyntiä edellyttävissä tapauksissa kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Tarpeelliseksi todetulle erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelulle on asetettu kuuden kuukauden enimmäisaika tarpeen toteamisesta.

9.2 Maksuttomat ja maksulliset apuvälineet

Lähtökohtaisesti tavanomaisiksi luokiteltavat apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia. Vammaispalvelulain mukaisista päivittäisten toimintojen tukemiseen tarkoitetuista välineistä, koneista ja laitteista saatetaan korvata vain puolet.

Lisäksi maksuttomia ovat esimerkiksi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden sovitus, käytön opetus, tarpeellinen uusiminen sekä huolto, ellei niitä korvata muun lain perusteella. Myös asumispalveluyksiköiden asukkaiden tulee saada tarvitsemansa apuvälineet maksutta käyttöönsä.

9.3 Apuvälinepalvelujen työnjako

Apuvälineiden hankintaprosessin käynnistämiseksi on tarpeen hahmottaa, mitä kautta tarvittava apuväline on hankittavissa käyttäjälle. Apuvälinepalvelujen työnjako on koottu seuraavaan taulukkoon. Taulukosta ilmenee vastuutaho, menettelytapa apuvälineen hankintaan, apuvälineen kuvaus sekä lainsäädäntö. Pelkistetystä taulukosta selviää, kenen puoleen tulee kääntyä apuvälinehankinnassa, kun niitä hankkii eri käyttöympäristöihin.

9.4 Apuvälinepalvelujen vastuutahot

Apuvälineen käyttötarkoitus määrittää vastuutahon, jota kautta apuväline hankitaan ja yleensä kustannetaankin. Apuvälineistä vastaavat seuraavat tahot: hyvinvointialueilla perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi sekä lisäksi kuntien koulutoimi, Kela, työnantaja, kunnalliset TE-palvelut, valtiokonttori ja vakuutuslaitokset.

9.4.1 Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet

Hyvinvointialueet vastaavat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä terveydenhuoltolain mukaisesti. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinetarpeen arviointi on osa asiakkaan hoito- ja kuntoutusprosessia. Apuvälinetarpeen arvioinnissa todetut tarpeet kirjataan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaan.

Hyvinvointialueiden on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa siitä, miten perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tekevät yhteistyötä ja miten apuvälinepalvelujen toimintakäytännöt toteutetaan. Lisäksi suunnitelmassa on sovittava yhteistyöstä sosiaalitoimen, muiden hallinnonalojen ja yksityisten toimijoiden kanssa.

Terveydenhuollon apuvälinepalvelut on porrastettu perus- ja erikoissairaanhoidon välille. Perusterveydenhuolto vastaa hyvinvointialueella perustason apuvälineistä, joita ovat esimerkiksi kävelykeppi, suihkutuoli, rollaattori ja manuaalipyörätuoli. Näkövammaiselle perustason apuvälineitä ovat myös esimerkiksi valkoiset kepit ja sanelukoneet. Perustason apuvälineisiin ei tarvita lähetettä.

Perustason apuvälineisiin ei tarvita lähetettä. Perusterveydenhuolto vastaa hyvinvointialueella perustason apuvälineistä, joita ovat esimerkiksi kävelykeppi, suihkutuoli, rollaattori ja manuaalipyörätuoli. Perustason apuvälineitä näkövammaiselle ovat valkoiset kepit sekä sanelukoneet ym.

Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat vaativat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, joihin tarvitaan lähete. Vaativia apuvälineitä ovat esimerkiksi liikkumisen, kommunikoinnin, tiedonsaannin ja ympäristönhallinnan kalliit apuvälineet. Niihin kuuluvat muun muassa:

• sähköpyörätuoli ja sähkömopedi
• käsikäyttöisen pyörätuolin sähköinen kelauksen keventäjä
• sähköinen pyörätuolin työntöapulaite avustajan käyttöön
• puhevammaisen henkilön tietokone apuvälineineen
• raajaproteesit sekä mikroprosessoriohjatut nivelet
• tietokoneohjelmat, erikoishiiret ja oheislaitteet.
• näkövammaisen henkilön silmä- ja piilolasit, lukutelevisio, televisioon liitettävä elektroninen lukulaite, matkapuhelimen pistenäyttö ja opaskoira

Hyvinvointialueen erikoissairaanhoito vastaa ympäristönhallintajärjestelmästä, mutta yksittäiset ympäristön hallintaan liittyvät laitteet (oven aukaisu ja ovipuhelin ym.) kuuluvat pääsääntöisesti sosiaalitoimen vastuulle.

Tikoteekki -verkosto tarjoaa vaativan kommunikoinnin ja tietokoneen käytön apuvälinepalveluita. Verkosto toimii 14 alueella lähinnä apuvälinekeskusten yhteydessä, ja palvelujen käyttö edellyttää lähetettä.

Sosiaali- ja terveysministeriön opas Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet antaa lisäkriteerejä apuvälineisiin, esimerkiksi painehaavapatjoihin ja sormiproteeseihin. Lisätietoa löytyy myös STM:n julkaisuista Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet ja Apuvälinepalveluiden laatusuositus.

Asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta

9.4.2 Sosiaalitoimen apuvälineet

Oman hakemuksen ja asiantuntijalausunnon nojalla vammaiselle voidaan korvata hyvinvointialueen sosiaalitoimesta vamman tai sairauden johdosta aiheutuvia hankintakustannuksia – muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvia – esteettömän asumisen turvaamiseksi.

Vammainen voi hakea korvausta erilaisiin asunnon välineisiin ja laitteisiin, joita aiemman vammaispalvelulain mukaan tulkittiin olevan esimerkiksi kodinkoneet, nostolaite, porrashissi, nostolevy ja erilaiset hälytyslaitteet, turvahälytysjärjestelmä ja hälytysjärjestelmä (optinen tai akustinen); puhelin, turva- tai tekstipuhelin; induktiosilmukka; ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä sekä exit-työntöpainike.

Hyvinvointialueen sosiaalitoimi voi myöntää vammaiselle henkilölle tukea myös auton hankintaan sekä tarpeellisiin teknisiin muutostöihin.

9.4.3 Koulutoimen apuvälineet

Opetustoimi on velvollinen järjestämään vammaiselle tai muuta erityistukea tarvitsevalle oppilaalle maksutta koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet perusopetuslain perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi opetusvälineisiin ja oppimateriaaleihin kuuluvat kommunikointia tukevat materiaalit ja välineet, erityispulpetit ja -tuolit sekä koulussa esteettömän liikkumisen mahdollistavat luiskat, hissit ja kaiteet. Koulun apuvälinepalveluita haetaan kouluterveydenhuollon kautta.

Yhdenvertaisuuslain mukaan pitkäaikaissairaan henkilön koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin henkilön koulutukseen pääsyn varmistamiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdollisuus saada tukea julkisista varoista tai muualta.

Oppilaan henkilökohtaiset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet hankitaan terveydenhuollon kautta. Peruskoulun yläasteelta alkaen opiskelussa tarvittavat vaativat opiskelun apuvälineet hankitaan Kelan kautta.

9.4.4 Apuvälineet Kelasta

Vaikeavammainen voi hakea Kelasta ammatillisen kuntoutuksen apuvälineinä teknisesti vaativia ja kalliita välttämättömiä apuvälineitä työhön tai ammatilliseen kuntoutukseen. Näihin tarkoituksiin hankittavia vaativia apuvälineitä ovat esimerkiksi lukutelevisio, piste- ja isonäytöt sekä tietokoneet. Työ- ja opiskelukyvyn huomattavana rajoitteena voidaan pitää esimerkiksi vaikeaa näkövammaa, aivohalvauksen jälkitilaa, CP-oireyhtymää, lihassairautta, reumaa tai kuulovammaa.

Hakemukseen tulee liittää asiantuntijalausunto. Kelalta voi hakea myös apuvälinekartoitusta, ellei sitä ole aiemmin tehty. Kela vastaa myös apuvälineidensä opastuksesta ja huollosta.

Kelasta haettaviksi ammatillisen kuntoutuksen apuvälineiksi luetaan myös lukiossa, peruskoulun seitsemännellä tai sitä ylemmällä luokalla opiskelevan vaikeavammaisen henkilön kalliit ja vaativat välttämättömät apuvälineet, jotka on kirjattu kuntoutussuunnitelmaan pohjautuvaan hyväksyttyyn ammatillisen koulutuksen toteuttamissuunnitelmaan.

Kansaneläkelaitos järjestää etätulkkauspalveluihin oikeutetulle kuulonäkö-, kuulo- tai puhevammaiselle henkilölle tarvittavat kohtuuhintaiset tulkkausvälineet ja laitteet sekä vastaa etäyhteyden käytöstä aiheutuvista välttämättömistä kustannuksista.

9.4.5 Muut apuvälineet työhön ja apu työolosuhteisiin

Työpaikan esteettömyyspulmissa on tarpeen kääntyä työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutetun tai luottamushenkilön puoleen. Työpaikan esteettömyyskartoituksessa kannattaa hyödyntää Työterveyslaitoksen Ergonomian tietopankkia, josta löytyy ratkaisuja työn keventämiseen ja työprosessien sujuvoittamiseen.

Pitkäaikaissairaan henkilön työnantajan on yhdenvertaisuuslain mukaan tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin henkilön työhön pääsyn varmistamiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, työnantajan tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä heidän mahdollisuutensa saada tukea julkisista varoista tai muualta.

Työnantaja voi hakea kunnallisilta TE‑palveluilta työolosuhteiden järjestelytukea apuvälineisiin, jotka ovat vamman tai sairauden vuoksi välttämättömiä mutta työnantajalle kohtuuttoman kalliita. Tukea voidaan hakea myös pitkäaikaissairaan tai vammaisen työntekijän työtoverin antamaan opastukseen. Hakemukseen liitetään lääkärinlausunto sekä työterveyshuollon tai työsuojeluviranomaisen lausunto tuen välttämättömyydestä. Tuen kattamat kustannukset ja enimmäismäärät määritellään valtioneuvoston asetuksessa.

Luvussa 9.4.4 on esitelty lisäksi Kelan apuvälinepalvelut vaikeavammaiselle työhön tai opiskeluun.

9.4.6 Apuvälineet muun lainsäädännön nojalla

Oppaan luku 10 käsittelee lakisääteisten tapaturma-, ammattitauti- ja liikennevakuutuksen nojalla myönnettäviä palveluita ja etuuksia, kuten apuvälineitä, asunnonmuutostöitä ja kuntoutusta. Tapaturma- ja liikennevakuutus ovat ensisijaisia korvaajia niiden korvausvastuulle kuuluvissa tapauksissa.

Ensisijaisen korvauksen lisäksi vammautuneella voi olla oikeus lisäkorvauksiin muista vakuutuksista, kuten tapaturmavakuutuksesta, vapaa-ajan vakuutuksesta, matkavakuutuksesta, henkivakuutuksesta ja sairauskuluvakuutuksesta. Niiden korvausperusteet vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin vakuutusehtojen mukaisesti. Vapaaehtoiset tapaturma- ja sairausvakuutukset tai urheilulisenssit harvoin korvaavat apuvälineitä. Mikäli vakuutus ei kata kaikkia tarvittavia apuvälineitä, siirtyy järjestämisvastuu hyvinvointialueen terveydenhuollolle ja sosiaalitoimelle tai Kelalle, käyttökohteesta ja välineestä riippuen.

Sotilasvamma- ja -tapaturmalakien mukaan korvattaviin apuvälineisiin tehdään oma hakemus Valtiokonttoriin ja mukaan liitetään lääkärinlausunto. Korvattavuutta kannattaa tiedustella etukäteen puhelimitse Valtiokonttorista, joka voi kustantaa tekojäseniä ja kohtuuhintaisia apuvälineitä omaksi tai käytettäväksi. Tämä taho voi myös harkinnan mukaan antaa opaskoiran sokean käyttöön. Asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita sekä asunnon muutostöitä voidaan korvata vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia.

Potilasvahingon sattuessa on oikeus käyttää oman hyvinvointialueen apuvälinepalveluita. Terveydenhuollolle korvataan potilasvahinkoon liittyvät kustannukset. Potilasvakuutuksesta korvataan potilaalle se osuus potilasvahingosta johtuvista kustannuksista ja menetyksistä, jota muut lakisääteiset etuudet ja vakuutukset eivät kata. Alkuperäisen, hoidettavana olevan sairauden tai muiden sairauksien aiheutumien haittojen perusteella luovutettavia apuvälineitä ei korvata potilasvahinkona. Oppaan luvussa 1.5.6 on ohjeistus potilasvahinkoasioiden hoitamiseen.

9.5 Yleistietoa apuvälineistä Kuntoutumistalosta

Yleistä tietoa apuvälineistä ja apuvälinepalveluista löytyy yliopistosairaaloiden ylläpitämästä Terveyskylän Kuntoutumistalosta, jonka sivuilta löytyy kansainvälinen Apuvälineluokitus. Apuvälineluokitusta käytetään sosiaali- ja terveydenhuollossa apuvälineitä ja niiden käyttöä koskevan tiedon hallintaan. Luokituksen koodien avulla voidaan rekisteröidä ja varastoida apuvälineitä. Luokitus helpottaa mm. välineiden kierrätystä, lainausta, tilastointia ja vertailua.

Invalidiliiton liikkumisen videoilla esitellään yleisimmät liikkumisen apuvälineet: rollaattori, manuaalipyörätuoli, sähköpyörätuoli sekä sähkömopo ja niiden ergonominen käyttö.

9.6 Apuvälinepäätösten muutoksenhaku, kantelu ja muistutukset

Kun asiakas tai potilas on tyytymätön jostain palvelusta tai etuudesta viranomaiselta saamaansa kirjalliseen päätökseen, hän voi yleensä hakea siihen muutosta eli valittaa päätöksestä. Ohjeet löytyvät päätökseen liitetystä muutoksenhakuosoituksesta.

Sellaisesta viranomaisen toiminnasta, josta ei anneta muutoksenhakukelpoista päätöstä, voi tyytymätön asiakas tai potilas tehdä muistutuksen tai kantelun.

Oppaan luvussa 2 on lisätietoja päätösten muutoksenhakuun, kanteluun ja muistutusten tekemiseen, apuvälinepalvelujen työnjakotaulukon (ks. luku 9.3) mukaisesti.