9.1 Apuvälinekartoitus ja hankintasuunnitelma

Apuvälinehankinta käynnistyy apuvälinetarpeen arvioinnilla, jonka perusteella tehdään apuvälineen hankintasuunnitelma; se voi olla kuntoutussuunnitelman osana.

Vastuu apuvälineen järjestämisestä ja kustantamisesta määräytyy sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen apuväline tarvitaan, katso luku 9.4.

Sosiaali- ja terveydenhuollon apuvälinetarpeesta voi keskustella esimerkiksi sairaalan kuntoutusohjaajan kanssa. Kiireettömän suunnitelman tekemiseen on perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa asetettu kolmen kuukauden enimmäisaikaraja ja kiireettömässä erikoissairaanhoidossa kuuden kuukauden enimmäisaika.

9.2 Maksuttomat ja maksulliset apuvälineet

Lähtökohtaisesti tavanomaisiksi luokiteltavat apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia. Vammaispalvelulain mukaisista päivittäisten toimintojen tukemiseen tarkoitetuista välineistä, koneista ja laitteista saatetaan korvata vain puolet.

Lisäksi maksuttomia ovat esimerkiksi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden sovitus, käytön opetus, tarpeellinen uusiminen sekä huolto, ellei niitä korvata muun lain perusteella. Myös asumispalveluyksiköiden asukkaiden tulee saada tarvitsemansa apuvälineet maksutta käyttöönsä.

9.3 Apuvälinepalvelujen työnjako

Apuvälineiden hankintaprosessin käynnistämiseksi on tarpeen hahmottaa, mitä kautta tarvittava apuväline on hankittavissa käyttäjälle. Apuvälinepalvelujen työnjako on koottu seuraavaan taulukkoon. Taulukosta ilmenee vastuutaho, menettelytapa apuvälineen hankintaan, apuvälineen kuvaus sekä lainsäädäntö. Pelkistetystä taulukosta selviää, kenen puoleen tulee kääntyä apuvälinehankinnassa, kun niitä hankkii eri käyttöympäristöihin.

TAULUKKO 1. Apuvälinepalvelujen työnjako

9.4 Apuvälinepalvelujen vastuutahot

Apuvälineen käyttötarkoitus määrittää vastuutahon, jota kautta apuväline hankitaan ja yleensä kustannetaankin. Apuvälineistä vastaavat seuraavat tahot: hyvinvointialueilla perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi sekä lisäksi kuntien koulutoimi, Kela, työnantaja, työhallinto, valtiokonttori ja vakuutuslaitokset.

9.4.1 Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet

Hyvinvointialueet vastaavat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä terveydenhuoltolain mukaisesti. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinetarpeen arviointi on osa asiakkaan hoito- ja kuntoutusprosessia. Apuvälinetarpeen arvioinnissa todetut tarpeet kirjataan hoito-/kuntoutussuunnitelmaan.

Terveydenhuoltolain mukaan hyvinvointialueiden on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä yhteistyöstä ja toimintakäytännöistä kuntoutukseen liittyvissä apuvälinepalveluissa, sekä yhteistyöstä hyvinvointialueen sosiaalitoimen, muiden hallinnonalojen ja yksityisten toimijoiden kanssa.

Terveydenhuollon apuvälinepalvelut on porrastettu perus- ja erikoissairaanhoidon välille. Näitä apuvälinepalveluita määrittelevät myös Apuvälinepalveluiden laatusuositus (Sosiaali– ja terveysministeriön oppaita 2003:7), asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta sekä hoitotakuuseen liittyvät apuvälinepalvelujen ohjeet (Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:2).

Perustason apuvälineisiin ei tarvita lähetettä. Terveyskeskukset vastaavat hyvinvointialueella perustason apuvälineistä, joita ovat esimerkiksi kävelykeppi, suihkutuoli, rollaattori ja käsikäyttöinen pyörätuoli. Perustason apuvälineitä näkövammaiselle ovat valkoiset kepit sekä sanelukoneet ym.

Hyvinvointialueen erikoissairaanhoidon vastuulla ovat vaativat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, joihin tarvitaan lähete. Vaativia apuvälineitä ovat esimerkiksi liikkumisen, kommunikoinnin, tiedonsaannin ja ympäristönhallinnan kalliit apuvälineet. Vaativia apuvälineitä ovat mm. sähköpyörätuoli ja sähkömopedi, käsikäyttöisen pyörätuolin sähköinen kelauksen keventäjä, sähköinen pyörätuolin työntöapulaite avustajan käyttöön, puhevammaisen henkilön tietokone apuvälineineen, raajaproteesit sekä mikroprosessoriohjatut nivelet, aktiivihiilikuitujalkaterät sekä tietokoneohjelmat, erikoishiiret ja oheislaitteet. Erikoissairaanhoidon apuvälineitä ovat näkövammaisille esimerkiksi silmä- ja piilolasit, lukutelevisio tai televisioon liitettävä elektroninen lukulaite sekä matkapuhelimen pistenäyttö ja opaskoirat.

Hyvinvointialueen erikoissairaanhoito vastaa ympäristönhallintajärjestelmästä, mutta yksittäiset ympäristön hallintaan liittyvät laitteet (oven aukaisu ja ovipuhelin ym.) kuuluvat pääsääntöisesti sosiaalitoimen vastuulle vammaispalvelulain mukaan korvattavaksi.

Suomessa Tikoteekki –verkosto tarjoaa vaativan kommunikoinnin ja tietokoneen käytön apuvälinepalveluita. Verkosto toimii 14 alueella lähinnä apuvälinekeskusten yhteydessä, ja palvelujen käyttö edellyttää lähetettä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut 2023 päivitetyn opaskirjan Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet 2023: Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:13). Luovutusperusteista löytää lisäkriteerejä apuvälineisiin, esimerkiksi painehaavapatjoihin ja amputoituja sormia korvaaviin myoelektrisesti proteesin sisään asennettujen elektrodien avulla toimiviin sormiproteeseihin.

9.4.2 Sosiaalitoimen apuvälineet

Hyvinvointialueen sosiaalitoimi vastaa vammaispalvelulainsäädännön perusteella niistä vaikeavammaisen arkea helpottavien asunnon muutostöiden kohtuullisista kustannuksista, jotka tehdään vamman tai sairauden johdosta. Tämän lain perusteella ei kustanneta asunnon perusparannuskorjauksia.

Oman hakemuksen ja asiantuntijalausunnon nojalla vaikeavammaiselle voidaan korvata hyvinvointialueen sosiaalitoimesta vamman tai sairauden johdosta aiheutuvia hankintakustannuksia – muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvista – välineistä, koneista tai laitteista, joita hän käyttää liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnoissa.

Vaikeavammainen voi hakea korvausta erilaisiin asunnon välineisiin ja laitteisiin, joita ovat esimerkiksi kodinkoneet, nostolaite, porrashissi, nostolevy ja erilaiset hälytyslaitteet, turvahälytysjärjestelmä ja hälytysjärjestelmä (optinen tai akustinen); puhelin, turva- tai tekstipuhelin; induktiosilmukka; ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä sekä exit -työntöpainike.

Näiden koneiden ja laitteiden kohtuullisista hankkimiskustannuksista hyvinvointialueen sosiaalitoimi voi korvata puolet tai antaa niitä käyttöön korvauksetta. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman edellyttämät välttämättömät muutostyöt sosiaalitoimi korvaa kokonaan.

Hyvinvointialueen sosiaalitoimi voi myöntää vammaiselle henkilölle tukea myös auton hankintaan tai sen muutostöihin vammaispalvelulain nojalla. Silloin vamman tai sairauden takia autoon pitää olla tarvetta päivittäisissä toimissa ja tarpeen on oltava jatkuvaa, päivittäistä tai usein toistuvaa.

9.4.3 Koulutoimen apuvälineet

Opetustoimi on velvollinen järjestämään vammaiselle tai muuta erityistukea tarvitsevalle oppilaalle maksutta koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet perusopetuslain perusteella. Tällaisia ovat esimerkiksi opetusvälineisiin ja oppimateriaaleihin kuuluvat kommunikointia tukevat materiaalit ja välineet, erityispulpetit ja tuolit sekä koulussa esteettömän liikkumisen mahdollistavat luiskat, hissit ja kaiteet. Koulun apuvälinepalveluita haetaan kouluterveydenhuollon kautta.

Yhdenvertaisuuslain mukaan pitkäaikaissairaan henkilön koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin henkilön koulutukseen pääsyn varmistamiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdollisuus saada tukea julkisista varoista tai muualta.

Oppilaan henkilökohtaiset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet hankitaan terveydenhuollon kautta. Peruskoulun yläasteelta alkaen opiskelussa tarvittavat vaativat opiskelun apuvälineet hankitaan Kelan kautta.

9.4.4 Apuvälineet Kelasta

Vaikeavammainen voi hakea Kelasta ammatillisen kuntoutuksen apuvälineinä teknisesti vaativia ja kalliita välttämättömiä apuvälineitä työhön tai ammatilliseen kuntoutukseen. Näihin tarkoituksiin hankittavia vaativia apuvälineitä ovat esimerkiksi lukutelevisio, piste- ja isonäytöt sekä tietokoneet. Työ- ja opiskelukyvyn huomattavana rajoitteena voidaan pitää esimerkiksi vaikeaa näkövammaa, aivohalvauksen jälkitilaa, CP-oireyhtymää, lihassairautta, reumaa tai kuulovammaa.

Hakemukseen tulee liittää asiantuntijalausunto. Kelalta voi hakea myös apuvälinekartoitusta, ellei sitä ole aiemmin tehty. Kela vastaa myös apuvälineidensä opastuksesta ja huollosta.

Kelasta haettaviksi ammatillisen kuntoutuksen apuvälineiksi luetaan myös lukiossa, peruskoulun seitsemännellä tai sitä ylemmällä luokalla opiskelevan vaikeavammaisen henkilön kalliit ja vaativat välttämättömät apuvälineet, jotka on kirjattu kuntoutussuunnitelmaan pohjautuvaan hyväksyttyyn ammatillisen koulutuksen toteuttamissuunnitelmaan.

Kansaneläkelaitos järjestää etätulkkauspalveluihin oikeutetulle kuulonäkö-, kuulo- tai puhevammaiselle henkilölle tarvittavat kohtuuhintaiset tulkkausvälineet ja laitteet sekä vastaa etäyhteyden käytöstä aiheutuvista välttämättömistä kustannuksista.

9.4.5 Muut apuvälineet työhön ja apu työolosuhteisiin

Työpaikan esteettömyyspulmissa on tarpeen kääntyä työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutetun tai luottamushenkilön puoleen. Työpaikan esteettömyyskartoituksessa kannattaa hyödyntää Työterveyslaitoksen Ergonomian tietopankkia, josta löytyy ratkaisuja työn keventämiseen ja työprosessien sujuvoittamiseen.

Pitkäaikaissairaan henkilön työnantajan on yhdenvertaisuuslain mukaan tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin henkilön työhön pääsyn varmistamiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, työnantajan tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä heidän mahdollisuutensa saada tukea julkisista varoista tai muualta.

Niihin työnhakijan ja työntekijän vamman tai sairauden johdosta välttämättömiin apuvälineisiin, jotka ovat työnantajalle kohtuuttoman kalliita, voi työnantaja anoa työolosuhteiden järjestelytukea TE-toimistolta. Tätä tukea työnantaja voi anoa myös pitkäaikaissairaan tai vammaisen henkilön työtoverin antamaan opastukseen. Elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle työolosuhteiden järjestelytuki myönnetään valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena. Järjestelytuen hakemukseen TE-toimistolle työnantajan tulee liittää lääkärinlausunto sekä lausunto tuen välttämättömyydestä työterveyshuollolta/työsuojeluviranomaiselta. Työolosuhteiden järjestelytuella katettavista kustannuksista ja tuen enimmäismäärästä säädetään asetuksessa työvoimapalveluetuuksista.

Lisäksi luvussa 9.4.4 on esitelty Kelan apuvälinepalvelut vaikeavammaiselle työhön tai opiskeluun.

9.4.6 Apuvälineet muun lainsäädännön nojalla

Oppaan luku 10 käsittelee lakisääteisten tapaturma-, ammattitauti- ja liikennevakuutuksen nojalla myönnettäviä palveluita ja etuuksia, myös apuvälineitä. Tapaturma- ja liikennevakuutus ovat ensisijaisia korvaajia niiden korvausvastuulle kuuluvissa tapauksissa. Ensisijaisen korvauksen lisäksi vammautuneella voi olla oikeus lisäkorvauksiin muista vakuutuksista.

Lakisääteisten vakuutusten perusteella korvattavia lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä haetaan lääkärinlausunnon kanssa ensisijaisesti julkisen terveydenhuollon kautta, joko hyvinvointialueen perusterveydenhuollosta tai erikoissairaanhoidosta niiden välisen työnjaon mukaan. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat apuvälineiden tarpeen ja tekevät maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiöön. Usein apuvälineet luovutetaan suoraan käyttäjälle julkisen terveydenhuollon apuvälineyksiköstä, joka laskuttaa vakuutusyhtiötä.

Lakisääteisten vakuutusten nojalla voi saada myös ammatillista kuntoutusta, johon liittyen työn ja opiskelun apuvälineitä sekä työolosuhteiden järjestelytukea haetaan vakuutusyhtiöltä.

Lakisääteisiä vakuutuksia koskevien lakien perusteella myönnettävät asunnonmuutostyöt ja asennettavat laitteet ja koneet hankitaan tavallisesti hyvinvointialueen vammaispalvelun sosiaalityöntekijän kautta, joka laskuttaa vakuutusyhtiötä. Myös autoon voidaan korvata välttämättömiä kohtuuhintaisia lisävarusteita ja apuvälineitä kuten käsihallintalaitteita, mutta auton vakiovarusteita ei korvata. Auton hankintatukea voidaan myöntää vain vakituisesti työssä käyvälle.

Lakisääteisten työtapaturma-, ammattitauti- ja liikennevakuutusten lisäksi on olemassa vapaaehtoisia henkilövakuutuksia kuten tapaturmavakuutuksia, vapaa-ajan vakuutuksia, matkavakuutuksia, henkivakuutuksia ja sairauskuluvakuutuksia. Niiden korvausperusteet vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin vakuutusehtojen mukaisesti. Vapaaehtoiset tapaturma- ja sairausvakuutukset tai urheilulisenssit harvoin korvaavat apuvälineitä. Mikäli vakuutus ei kata kaikkia tarvittavia apuvälineitä, siirtyy järjestämisvastuu hyvinvointialueen terveydenhuollolle ja sosiaalitoimelle tai Kelalle, käyttökohteesta ja välineistä riippuen.

Sotilasvamma- ja -tapaturmalakien mukaan korvattaviin apuvälineisiin tehdään oma hakemus Valtiokonttoriin ja mukaan liitetään lääkärinlausunto. Korvattavuutta kannattaa tiedustella etukäteen puhelimitse Valtiokonttorista, joka voi kustantaa tekojäseniä ja kohtuuhintaisia apuvälineitä omaksi tai käytettäväksi. Tämä taho voi harkinnan mukaan antaa opaskoiran sokean käyttöön. Asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita sekä asunnon muutostöitä voidaan korvata vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia.

Potilasvahingon sattuessa on oikeus käyttää oman hyvinvointialueen apuvälinepalveluita: Potilasvahingossa potilas saa tarvitsemansa apuvälineet terveydenhuollosta ja julkiselle terveydenhuollolle korvataan potilasvahinkoon liittyvät kustannukset. Potilasvakuutuksesta korvataan potilaalle se osuus potilasvahingosta johtuvista kustannuksista ja menetyksistä, jota muut lakisääteiset etuudet ja vakuutukset eivät kata. Alkuperäisen, hoidettavana olevan sairauden tai muiden sairauksien aiheutumien haittojen perusteella luovutettavia apuvälineitä ei korvata potilasvahinkona. Oppaan luvussa 1.5.6 on ohjeistus potilasvahinkoasioiden hoitamiseen.

9.5 Yleistietoa apuvälineistä Kuntoutumistalosta

Yleistä tietoa apuvälineistä ja apuvälinepalveluista löytyy yliopistosairaaloiden ylläpitämästä Terveyskylän Kuntoutumistalosta, miltä sivuilta löytyy kansainvälinen SFT/THL – Apuvälineluokitus. Apuvälineluokitusta käytetään apuvälineitä ja niiden käyttöä koskevan tiedon hallinnassa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Luokituksen koodien avulla voidaan rekisteröidä ja varastoida apuvälineitä. Luokitus helpottaa mm. välineiden kierrätystä, lainausta, tilastointia ja vertailua.

Kuntoutumistalon liikkumisen videoilla esitellään yleisimmät liikkumisen apuvälineet: rollaattori, manuaalipyörätuoli, sähköpyörätuoli sekä sähkömopo ja niiden ergonominen käyttö.

9.6 Apuvälinepäätösten muutoksenhaku, kantelu ja muistutukset

Kun asiakas tai potilas on tyytymätön jostain palvelusta tai etuudesta viranomaiselta saamaansa kirjalliseen päätökseen, hän voi yleensä hakea siihen muutosta eli valittaa päätöksestä. Ohjeet löytyvät päätökseen liitetystä muutoksenhakuosoituksesta.

Sellaisesta viranomaisen toiminnasta, josta ei anneta muutoksenhakukelpoista päätöstä, voi tyytymätön asiakas tai potilas tehdä muistutuksen tai kantelun.

Oppaan luvussa 2 on lisätietoja päätösten muutoksenhakuun, kanteluun ja muistutusten tekemiseen, apuvälinepalvelujen työnjakotaulukon (ks. luku 9.3) mukaisesti.