4.1 Yleinen asumistuki

Yleisessä asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen määrään vaikuttavat asunnon sijaintikunta, ruokakunnan koko ja bruttokuukausitulojen yhteismäärä. Asumistukea voidaan myöntää vuokra-, asumisoikeus-, osaomistus- tai omistusasuntoon.

Asumistuki on 80 prosenttia hyväksyttävien asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta.  Hyväksyttävistä asumismenoista lisätietoa Kelan sivuilta Mihin menoihin asumistukea saa 

Omaisuutta, alaikäisten lasten tuloja ja omaishoidon tukea ei lasketa tuloksi asumistukea määritettäessä. Pääomatulot otetaan huomioon.

Jos vammaisen henkilön tilantarve on apuvälineiden, avustajan tai hoidon vuoksi erityisen suuri, Kela voi hyväksyä enimmäisasumismenot yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruokakunnan todellinen koko on.

Asumistuen määrän voi arvioida laskurilla Kelan verkkosivuilla. Asumistuki voidaan myöntää takautuvasti enintään hakemista edeltävältä kuukaudelta.

Kela tarkistaa asumistuen vuoden välein, jos sitä ei ole syytä tarkistaa aikaisemmin. Olosuhteiden muutoksista on aina itse ilmoitettava Kelaan.

Asumistuki on verotonta tuloa ja sitä haetaan Kelasta.

(Laki yleisestä asumistuesta 14.11.2014/938 ja laki yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta 29.12.2016/1533)

4.2 Eläkkeensaajan asumistuki

Kela voi myöntää eläkkeensaajan asumistukea pienituloiselle, 16 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle. Kaikilla eläkkeensaajilla (osatyökyvyttömyys- ja osa-aikaeläkettä saavat) ei kuitenkaan ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen. Tällöin on mahdollista hakea yleistä asumistukea.

Eläkettä saavat henkilöt, joiden taloudessa on alle 18-vuotias lapsi tai lapsia tai muita aikuisia kuin avio- tai avopuoliso, kuuluvat yleisen asumistuen piiriin. Henkilö, joka ei olisi oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen, saa yleistä asumistukea 65 vuotta täytettyäänkin.

Tuen määrä riippuu asumiskustannusten lisäksi hakijan perhesuhteista, perheen koosta sekä tulojen ja omaisuuden määrästä. Omaa asuntoa ei lueta omaisuudeksi. Tuen määrää voi arvioida Kelan verkkosivuilla eläkeläisten asumistuen laskurilla.

Eläkkeensaajan asumistuki on verotonta tuloa. Sitä voidaan maksaa takautuvasti enintään puolen vuoden ajalta. Tukea voi saada myös jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa enintään yhdeksän kuukauden ajan.

Tuki tarkistetaan aina kun olosuhteissa on tapahtunut muutos tai vähintään kahden vuoden välein. Olosuhteissa tapahtuvista muutoksista on itse ilmoitettava Kelaan.

(Laki eläkkeensaajan asumistuesta 11.5.2007/571)

4.3 Kotipalvelu hyvinvointialueelta

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväisen elämään kuuluvien toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelua annetaan alentuneen toimintakyvyn, erityisen perhe- tai elämäntilanteen sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavan syyn perusteella silloin, kun apu on tarpeen tavanomaiseen elämään kuuluvista tehtävistä suoriutumiseksi. Lapsiperheelle hyvinvointialueen on annettava välttämätöntä kotipalvelua edellä mainittujen syiden perusteella.

Kotipalvelun sisältyvinä tukipalveluina järjestetään ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. Lisätietoa saa hyvinvointialueen verkkosivuilta.

Kotona annettavien palvelujen maksuista katso luku 4.5.

Hyvinvointialue voi järjestää osan kotipalveluista palveluseteleiden avulla. Palvelusetelin käytöstä on erikseen sovittava asiakkaan kanssa. Palvelusetelin hyväksyvän henkilön on itse otettava yhteyttä hyvinvointialueen hyväksymään kotipalveluiden tuottajaan ja sovittava palveluiden järjestämisestä käytännössä. Asiakkaalle on annettava ohjausta palvelusetelin käytöstä (ks. luku 4.8).

Tilapäisesti kotipalvelua tarvitseva asiakas voi selvittää, onko edullisinta käyttää palveluseteliä tai kustantaa palvelut itse ja hakea verotuksen kotitalousvähennystä (ks. luku 11.3).

Usein kotiapalvelua järjestetään ainoastaan lapsiperheille. Muille asiakasryhmille on tarjolla kotihoitoa, joka tarkoittaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tehtävien muodostamaa kokonaisuutta. Kotipalvelu ja kotihoito ovat sosiaalipalveluja, joita järjestetään asiakkaan yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin mukaisesti. Asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen päätös näiden palvelujen järjestämisestä.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.7 tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavista kotiin järjestettävistä avustus- ja tukipalveluista.

Kotipalvelua ja kotihoitoa haetaan hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Lisätietoja: sosiaalihuoltolain soveltamisoppaasta, uudistettu opas 7/2017

(Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 24.7.2009/569)

4.4 Kotisairaanhoito hyvinvointialueelta

Kotisairaanhoito antaa kotona tarvittavia terveyden- ja sairaanhoidon palveluja, kuten lääkkeiden jaosta ja annostelusta sekä hoidosta ja opastuksen antamisesta sairauden hoidossa. Kotiin on myös mahdollista saada maksutta hoidossa tarvittavia sairaanhoitotarvikkeita sekä kotona selviytymistä helpottavia apuvälineitä julkisesta terveydenhuollosta, usein terveyskeskuksesta. Tarkoituksena on mahdollistaa asiakkaan kotona asuminen sairaudesta huolimatta.

Kotisairaanhoito huolehtii erilaisista kotona tarvittavista terveyden- ja sairaanhoidon palveluista, kuten lääkehoidon seurannasta ja hoidon sekä opastuksen antamisesta sairauden hoidossa. Kotiin on myös mahdollista saada maksutta hoidossa tarvittavia sairaanhoitotarvikkeita sekä kotona selviytymistä helpottavia apuvälineitä. Tarkoituksena on mahdollistaa asiakkaan kotona asuminen sairaudesta huolimatta.

Jatkuvan ja säännöllisen kotisairaanhoidon piiriin pääsemiseksi tarvitaan lääkärin lähete. Lisätietoja saa hyvinvointialueen sote-keskuksesta.

(Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326)

4.5 Kotona annettavista palveluista perittävät maksut

Jatkuvasta ja säännöllisestä kotipalvelusta veloitetaan asiakasmaksulakiin perustuva asiakasmaksu, joka määräytyy palvelun laadun ja määrän, asiakkaan tulojen ja perhesuhteiden mukaan. Tilapäisestä kotipalvelusta ja kotihoidosta voidaan periä kunnan päättämä kohtuullinen maksu. Maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Asiakasmaksujen tulorajat ja maksuprosentit voi tarkistaa Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta.

Hyvinvointialue saa periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvistä tukipalveluina järjestettävistä tai asumispalveluun liittyvistä ateria-, vaatehuolto-, peseytymis-, siivous- ja turvapalveluista, osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävistä palveluista sekä muista vastaavista asumista tukevista palveluista.

Tilapäisestä kotipalvelusta ja kotihoidosta voidaan periä hyvinvointialueen päättämä kohtuullinen maksu. Maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Jos asiakas on tyytymätön maksun määräytymiseen, hän voi hakea maksuun oikaisua palvelusta vastaavalta toimielimeltä. Ohjeet maksupäätöksen oikaisemisesta ovat päätöksessä.

Asiakasmaksulain 11 § velvoittaa hyvinvointialuetta alentamaan maksua tai jättämään maksun kokonaan perimättä tapauskohtaisen harkinnan tuloksena. Lain velvoittavuus koskee sellaisenaan kaikkia sosiaalipalvelujen maksuja sekä sellaisia terveyspalvelujen maksuja, joista peritään ns. tulosidonnaisia maksuja kuten pitkäaikainen laitoshoito, jatkuva ja säännöllinen kotisairaanhoito. Sen sijaan velvoittavuus alentaa maksua 11 §:n perusteella ei suoraan koske tasasuuruisia terveyspalvelujen maksuja kuten terveyskeskusmaksuja, suun terveydenhuollon maksuja tai lyhytaikaisia sairaalamaksuja. Nämä tasasuuruiset terveyspalvelujen maksut kerryttävät kuitenkin maksukattoa (ks. kysymys maksukatosta).

Jos asiakkaan tai perheen toimeentulo tai lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteutuminen vaarantuvat maksun perimisen seurauksena, tulee hyvinvointialueen alentaa maksua tai jättää maksu kokonaan perimättä. Hyvinvointialueelta saa ohjausta ja neuvontaa maksun alentamista koskevissa kysymyksissä. Lähtökohtaisesti asiakkaan tai hänen edustajansa tulee itse hakea maksun alentamista, koska yleensä hyvinvointialueella ei ole automaattisesti kokonaisvaltaista tietoa asiakkaan tilanteesta. Asiakkaan hakemuksen perusteella, se arvioi täyttyvätkö edellytykset maksun alentamiselle. Asiakkaalle annetaan ratkaisusta muutoksenhakukelpoinen päätös. Maksun alentaminen on ensisijaista toimeentulotuen myöntämiseen nähden.
Hyvinvointialueen tulee myös ennalta tiedottaa asiakkaita maksun alentamisen mahdollisuudesta.

Hyvinvointialue voi siis harkintansa mukaan jättää myös muita maksuja perimättä tai alentaa niitä edellä mainituilla perusteilla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin voi saada myös toimeentulotukea. Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ovat kuitenkin ensisijaisia toimeentulotukeen nähden.

Lisätietoja: Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveystoimi, sosiaali- ja terveysministeriö

(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734 ja Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 9.10.1992/912)

4.6 Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa yksilöllisen ja toiminnallisen tuen yhdistävää palvelua sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.

Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:

• sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen
• kuntoutusneuvonta ja ohjaus sekä kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen
• valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan
• ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin
• muut sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoite voi olla arkielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa, tukea ryhmässä toimimiseen sekä koulutukseen tai työhön tarvittavien asioiden harjoittelua. Sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuuteen yhdistetään tarvittaessa päihde- ja/tai mielenterveyshoito sekä muut tarvittavat palvelut ja tukitoimet yli sektorirajojen.

Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä.

Sosiaalisen kuntoutuksen muotoja ovat esimerkiksi yksilöllinen psykososiaalinen tuki ja lähityö, erilaiset toiminnalliset ryhmät tai työtoiminta sekä erilaiset palvelut ja tukitoimet osana sovittua suunnitelmaa.

Lisätietoja: Sosiaalihuoltolain soveltamisopas

Palvelua haetaan asuinkunnan hyvinvointialueen sosiaalitoimelta.

Muusta kuntoutuksesta katso luku 8.

(Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301)

4.7 Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuella kunta voi tukea sairaan, vanhuksen tai vammaisen henkilön kotona tapahtuvaa hoitoa. Omaishoidon tuki perustuu hyvinvointialueen kriteereihin ja harkintaan. Omaishoitajana voi toimia omainen tai joku muu hoidettavan läheinen henkilö. Heillä ei ole velvollisuutta ryhtyä omaishoitajaksi.

Omaishoidon tukea voidaan myöntää jos:

• Henkilö tarvitsee sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi hoitoa tai muuta huolenpitoa.
• Hoitoa voidaan antaa hoidettavan kotona.
• Hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta yhdessä muiden tarpeellisten palvelujen kanssa.
• Omaishoitajan terveys ja muu toimintakyky vastaavat hoidon asettamia vaatimuksia.
• Hoidettavan koti soveltuu hoidon antamiseen.
• Omaishoidon tuen myöntäminen on hoidettavan edun mukaista ja se riittää turvaamaan hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden.

Hyvinvointialue ja hoitaja tekevät hoidosta sopimuksen, jonka liitteeksi laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoidon tuki koostuu hoitajan palkkiosta ja vapaasta sekä muusta hoidon tueksi saatavasta palvelusta, jotka määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa.

Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Hyvinvointialue päättää palkkion tasosta.  Palkkion  vähimmäismäärä ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen palkkio on säädetty laissa. Hoitopalkkio on omaishoitajalle veronalaista tuloa.

Omaishoitaja ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa hyvinvointialueeseen, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan. Omaishoitajalle kertyy palkkiosta eläkettä julkisten alojen eläkelain mukaan. Hyvinvointialueen on otettava hoitajalle työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus.

Hyvinvointialueen on tarvittaessa järjestettävä omaishoitajalle valmennusta ja koulutusta hoitotehtävää varten. Lisäksi sen on tarvittaessa järjestettävä omaishoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä hänen hyvinvointiaan ja hoitotehtäväänsä tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Kaikilla omaishoitosopimuksen tehneillä omaishoitajilla on oikeus vähintään kahden vuorokauden vapaaseen kalenterikuukautta kohti. Omaishoitajilla, jotka ovat sidottuja hoitoon yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin, oikeus vapaaseen on vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Hyvinvointialue ja omaishoitaja voivat sopia, että omaishoitaja pitää vapaansa useampana alle vuorokauden pituisena jaksona.

hyvinvointialueen on huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä vapaitten aikana. Omaishoitajan vapaapäivien ja virkistysvapaan pitäminen eivät vähennä hoitopalkkion määrää.

Omaishoitajan vapaan tai muun poissaolon aikainen sijaishoito voidaan järjestää toimeksiantosopimuksella, jonka hyvinvointialue tekee sijaishoitajan kanssa. Sijaishoitajan avulla toteutettava hoito järjestetään hoidettavan henkilön kotona. Hyvinvointialue päättää sijaishoidon hoitopalkkioiden suuruuden.

Hyvinvointialue voi tarvittaessa järjestää vapaata myös ilman omaishoitosopimusta omaistaan tai läheistään hoitavalle henkilölle, jonka antama hoito ja huolenpito on päivittäin sitovaa.

Omaishoidon tuen vapaan järjestämisestä hyvinvointialue voi periä asiakasmaksua, jonka enimmäismäärä on vahvistettu ns. asiakasmaksulaissa.

Hakeminen: palvelua haetaan hyvinvointialueen kunnan sosiaali- ja terveystoimelta. Palvelua haetaan yleensä kotihoidosta tai kotisairaanhoidosta vastaavasta yksiköstä.

Lisätietoja: sosiaali-ja terveysministeriö omaishoito

(Laki omaishoidon tuesta 2.12.2005/937, Julkisten alojen eläkelaki 81/2016, Työtapaturma- ja ammattitautilaki 24.4.2015/459, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734, Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 9.10.1992/912)

4.8 Palveluseteli

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyvinvointialue päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön sekä mihin palveluihin ja missä laajuudessa seteliä käytetään. Se päättää myös onko palveluseteli tulosidonnainen vai kaikille käyttäjille samansuuruinen.

Asiakkaalla on aina oikeus kieltäytyä palvelusetelistä. Tällöin hänet on ohjattava muilla tavoin järjestettyyn palveluun . Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluseteliä. Asiakkaan palvelun ja hoidon tarve on arvioitava sekä laadittava palvelusuunnitelma ennen palvelusetelin myöntämistä.

Palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen. Maksuttomaksi säädettävistä palveluista ei saa jäädä maksettavaksi omavastuuosuutta. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen hankkimiseksi annettavalla palvelusetelillä täytyy voida hankkia yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaali- ja terveystoimi

(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 24.7.2009/569)

4.9 Kehitysvammaisten erityishuolto

Vuoden 2023 alusta erityishuollon järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet, joilla tulee olla erityishuollon järjestämistä varten toiminnan kannalta tarpeellisia toimintayksiköitä. Kunta voi jatkossakin tuottaa kehitysvammalaissa tarkoitettua yksilöllistä hoitoa ja muuta huolenpitoa, kuten aamu- ja iltapäiväaikaista toimintaa, silloin, kun se on hyvinvointialueen ja kunnan tehtäväkokonaisuuksien toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jokaiselle erityishuollon tarpeessa olevalle henkilölle on laadittava yksilöllinen erityishuolto-ohjelma (EHO). Erityishuoltoon pyrkimistä koskeva aloite tulee tehdä hyvinvointialueelle. Erityishuollon antamisesta ja lopettamisesta päättää päätöksiä tekevä vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä. Hyvinvointialueella toimii myös toinen vaativan moniammatillisen tuen asiantuntijaryhmä, joka tekee tutkimuksia ja antaa lausuntoja sekä on asiakkaan tukena käytännön työskentelyssä.

Erityishuollon palveluiden saaminen ei edellytä kehitysvammadiagnoosia, vaan tarpeen mukaisia erityishuollon palveluita annetaan henkilöille, joiden henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Erityishuolto-ohjelmaan tulee kirjata kaikki ne palvelut, jotka järjestetään kehitysvammalain perusteella. Kehitysvammaisille vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut tulee puolestaan kirjata palvelusuunnitelmaan (ks. luku 1.4.3).

Hallituksen periaatepäätöksen 8.11.2012 mukaisesti jokaisella kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus yksilölliseen asumiseen ja palveluihin (Kehitysvammaisten asumisen ohjelma, KEHAS). Kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen lopettamista tavoitellut KEHAS-ohjelma päättyi vuonna 2020, mutta työn on tarkoitus jatkua yksilöllisten asumispalvelujen kehittämisen muodossa. Uusia päätöksiä pitkäaikaisesta asumisesta kehitysvammalaitoksessa ei tule enää tehdä.

Kehitysvammaisten erityishuoltona järjestetään asumisen tukitoimien lisäksi muun muassa työ- ja päivätoimintaa, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa, kuntouttavaa päivähoitoa, tilapäishoitoa, kuntoutusohjausta ja sopeutumisvalmennusta, tukihenkilöpalvelua sekä erityisneuvolan tai kuntoutuskeskuksen tuottamia palveluita. Kehitysvammalaki on sosiaali- ja terveydenhuollon yleislakeihin sekä vammaispalvelulakiin nähden toissijainen, mutta erityishuollon tarpeessa olevalla henkilöllä on oikeus kehitysvammalain mukaisiin palveluihin silloin, kun hän ei voi saada tarvitsemiaan palveluita muun lain nojalla tai kun kehitysvammalain mukaiset palvelut ovat hänelle vaihtoehtoisia palveluita edullisempia.

Hyvinvointialueen tulee huolehtia kuljetuksista, jotka erityishuollon saamiseksi ovat välttämättömiä, tai suorittaa niistä aiheutuvat kustannukset.

Kehitysvammalain uuteen 3 a lukuun on 10.6.2016 alkaen lisätty säännökset itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta sekä rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Rajoitustoimenpiteitä voi käyttää vain viimesijaisena keinona laissa tarkkaan määritellyissä tilanteissa.

Kehitysvammalain muutoksista löytyy tietoa sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta, mm. Kuntainfosta 3/2016 sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Vammaispalvelujen käsikirjasta.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi

(Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519, Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 23.12.1977/988)

4.10 Kotikunnan vaihtuminen ja palvelujen saanti

Kotikunta ei automaattisesti muutu, jos henkilön asuminen toisessa kunnassa johtuu perhehoidosta, laitoshoidosta tai asumisesta asumispalvelujen avulla.

Pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntansa ulkopuolella asuvalla henkilöllä on kuitenkin kotikunnan valintaoikeus. Oikeus koskee henkilöä, joka on sijoitettu laitoshoitoon, perhehoitoon tai asumaan asumispalvelujen avulla. Lisäksi pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voi muuttaa toiseen kuntaan myös omasta aloitteestaan. Tällöin henkilölle tehdään palvelutarpeen arviointi uuden kotikunnan hyvnvointialueella ennen muuttoa.

Lisätietoa: Digi- ja väestötietovirasto

(Kotikuntalaki 11.3.1994/201)

4.11 Asuntojen korjausavustukset

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää tukea sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan perusteella ikääntyneiden ja vammaisten asuntojen korjausavustusta, avustusta jälkiasennushissin rakentamiseen sekä esteettömyysavustusta.

Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustuksen enimmäismäärä on 50 prosenttia, terveydelliseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvästä erityisestä syystä 70 prosenttia kustannuksista. Hissiavustusta voidaan myöntää enintään 45 prosenttia hyväksytyistä hissin tai hissien rakentamiseen liittyvistä kokonaiskustannuksista. Asuinrakennusten tai asuntojen kuntotutkimuksista aiheutuneita kustannuksia sekä perusparannusten suunnittelusta aiheutuneita kustannuksia enintään 50 prosenttia.

ARA hoitaa korjausavustusten myöntämisen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hakemus jätetään ARAan, ARA tekee avustuspäätöksen ja hoitaa avustuksen maksamisen.

Verkkoasioinnissa henkilöasiakkaat voivat hakea korjausavustusta ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen. Lisätietoja ja hakemukset: ARA.

(Laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista 9.12.2016/1087)

4.12 Asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet

Asunnon muutostyöt ovat vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus. Hyvinvointialueen on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kiinteästi kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Edellytyksenä on kuitenkin se, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee niitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista.

Muutostöiden välttämättömyys tulee arvioida vaikeavammaisen henkilön tarpeista lähtien. Vammaisella henkilöllä tulee olla itsenäisesti mahdollisuus liikkua asunnossa ja käyttää asunnon niitä tiloja, jotka mahdollistavat henkilön itsenäisen selviytymisen kotona.

Korvattavia asunnon muutostöitä voivat olla esimerkiksi:

• ovien leventäminen, luiskien rakentaminen
• valaistusmuutostyöt ja/tai sisätilojen häikäisyn estäminen näkövammaiselle henkilölle
• WC-pesutilojen välttämättömät purkutyöt, pintatyöt, LVI- ja sähkötyöt, kalusteet ja lattialämmitys
• sisäänkäynnin yhteyteen rakennettavat suojakaiteet

Asunnon muutostöiksi luetaan myös niiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä läheisyydestä, kuten pihalta ja kerrostalojen porrashuoneista.

Korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita voivat olla:

• nostolaitteet, porrashissi, nostolevy
• erilaiset hälytyslaitteet, turvahälytysjärjestelmät ja hälytysjärjestelmät (optiset ja akustiset)
• puhelin-, turva- ja tekstipuhelin
• induktiosilmukka
• ulko-oven sähköinen ovenavausjärjestelmä, exit-työntöpainike
• muut vastaavat asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet

Korvausta on haettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.4 Tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavat asunnonmuutostyöt

Lisätietoja: Hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu.

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 ja Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759)

4.13 Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet

Vammainen henkilö voi saada tukea päivittäisissä toiminnoissaan tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankintaan. Hankintakustannuksista voidaan korvata puolet. Vamman edellyttämät välttämättömät muutostyöt välineisiin, koneisiin ja laitteisiin korvataan kokonaan.

Vammaisen henkilön on pystyttävä näyttämään, missä määrin haettava väline tai laite on tarpeellinen ja toisaalta välttämätön vamman johdosta jokapäiväisessä elämässä, kuten liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa. Hyvinvointialue korvaa kustannuksia varaamiensa määrärahojen puitteissa. Se voi myös antaa välineitä, koneita tai laitteita korvauksetta vammaisen henkilön käytettäväksi.

Kehitysvammaisten erityishuoltoon oikeutettu henkilö voi lisäksi saada päivittäisissä toimissa tarvittavia välineitä kehitysvammalain perusteella.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä myöntää hyvinvointialueen terveydenhuolto.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.5 Tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavat apuvälineet.

Lisätietoja ja hakemukset: Hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu ja/tai terveystoimi

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380, Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759, Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519, Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 23.12.1977/988, Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326, Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta 19.12.2011/1363)

4.14 Palveluasuminen

4.14.1 Palveluasuminen sosiaalihuoltolain mukaan

Hyvinvointialue järjestää palveluasumisen pääsääntöisesti sosiaalihuoltolain perusteella ikääntyneille ja pitkäaikaissairaille henkilöille. Tällöin asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain mukaan, jolloin henkilön tulot vaikuttavat maksun suuruuteen. Henkilöllä tulee olla toimintakykyä niin paljon, ettei hän tarvitse laitoshoitoa.

Lisätietoja ja hakemukset: Hyvinvointialueen sosiaalitoimi

(Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734)

4.14.2 Palveluasuminen vammaispalvelulain mukaan

Hyvinvointialueen on järjestettävä palveluasuminen sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, joka tarvitsee jatkuvasti tai erityisen runsaasti toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei ole, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimenpitein.

Palveluasumiseen kuuluu asunto, joka voi olla oma asunto, palvelutalon asunto tai ryhmä- tai hajautettu asumisen ratkaisu. Palveluasumiseen sisältyvät myös asumiseen ja arjesta selviytymiseen liittyvät välttämättömät palvelut, joita ovat esimerkiksi liikkumisesta, pukeutumisesta, siivouksesta ja lääkityksestä huolehtiminen. Nämä palvelut voidaan järjestää esimerkiksi  kotipalveluna ja -sairaanhoitona.

Palveluasuminen voidaan järjestää myös esimerkiksi henkilökohtaisen avun turvin, omaishoidon tukena, asunnon muutostöinä ja turvapuhelinjärjestelyinä. Useimmiten palveluasuminen järjestetään edellä kuvattujen palveluiden ja tukitoimien yhdistelminä. Palvelut perustuvat yksilölliseen palvelusuunnitelmaan ja ovat maksuttomia käyttäjälleen.

Lisätietoja ja hakemukset: Hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380, Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759)

4.14.3 Kehitysvammalain mukaiset asumispalvelut

Kehitysvammaisten erityishuoltoon oikeutetuille henkilöille voidaan järjestää asumispalveluita myös kehitysvammalain nojalla. Kehitysvammaisten erityishuollosta voidaan periä maksua vain ylläpidosta lukuun ottamatta alle 16-vuotiaan henkilön osittaista, eli käytännössä alle vuorokauden kerrallaan kestävää ylläpitoa.

Ylläpitoon kuuluvat kaikki tavanomaiset henkilölle vammasta riippumatta aiheutuvat menot, kuten vuokra, ruoka, lääkkeet sekä vesi- ja sähkömaksut. Asiakkaan osallistuessa osana erityishuollon palveluaan henkilökunnan tuella oman ruokansa valmistamiseen, ylläpitoon kuuluvat kuitenkin vain ruoan raaka-ainekustannukset. Vamman vuoksi tarvittavista palveluista ei saa periä maksua.

(Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519, Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 23.12.1977/988)

4.15 Perhehoito

Perhehoidolla tarkoitetaan oman kodin ulkopuolista hoitoa tarvitsevan henkilön hoitamista yksityisessä perheessä perheenjäsenenä tai perhekodissa. Perhehoidosta tehdään toimeksiantosopimus silloin, kun perhehoitosopimus tehdään hyvinvointialueen ja perhehoitajan välillä. Jos hyvinvointialue hankkii perhehoidon palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta kuten ammatilliselta perhekodilta, tehdään sopimus perhehoidon järjestämisestä.

Asiakkaan sijoitus perhehoitoon voidaan tehdä esimerkiksi vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai sosiaalihuoltolain perusteella. Perhehoitoon sijoitetulle asiakkaalle laaditaan asiakas- tai palvelusuunnitelma.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi

(Perhehoitolaki 20.3.2015/263)

4.16 Henkilökohtainen apu

Vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun. Siihen ovat oikeutettuja sellaiset vaikeavammaiset henkilöt, jotka tarvitsevat välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön antamaa apua suoriutuakseen päivittäisistä toimistaan, työstään ja opiskelustaan sekä voidakseen harrastaa, osallistua yhteiskunnallisiin toimintoihin ja ylläpitääkseen sosiaalisia suhteitaan. Vamma tai sairaus katsotaan pitkäaikaiseksi myös tilanteissa, joissa sen aiheuttamat rajoitukset henkilön toimintakyvylle vaihtelevat.

Avun järjestäminen edellyttää sitä tarvitsevan henkilön kykyä määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä ns. voimavaraedellytys on asetettu oikeuskäytännössä matalalle. Henkilö voi muun muassa ilmaista avustamista koskevia toiveitaan muuten kuin puheella. Avun tarpeen määrittely ei kuitenkaan voi kokonaan perustua toisen henkilön näkemyksiin.

Myös ikääntyneillä vammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun. Sen sijaan tavanomaiseen ikääntymiseen liittyvät avun tarpeet eivät oikeuta henkilökohtaiseen apuun. Palvelu- ja hoidontarpeensa kannalta perustellusti laitoshoidossa olevat ihmiset rajautuvat henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Henkilökohtaisen avun turvin ei myöskään voida vastata pääosin hoivaan, hoitoon tai valvontaan liittyviin tarpeisiin. Runsaskaan valvonnan tai ohjauksen tarve apua toteutettaessa ei kuitenkaan ole este avun myöntämiselle, kun avun tarve perustuu pääasiassa muuhun seikkaan. Pääosin hoitoon, hoivaan tai valvontaan perustuviin avustamisen tarpeisiin tulee vastata muilla soveltuvilla sosiaalihuollon palveluilla.

Apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin apuun oikeutettu henkilö tarvitsee. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Kaikkia henkilökohtaisen avun järjestämistapoja voidaan myös yhdistää toisiinsa sekä muihin vammais- ja sosiaalipalveluihin kuten koti- ja omaishoitoon, jos se on tarkoituksenmukaista henkilön palvelusuunnitelmassa määriteltyyn avuntarpeeseen vastaamiseksi. Myös asumiseen liittyviä palveluja voidaan täydentää henkilökohtaisella avulla, mikäli ne eivät riittävästi turvaa henkilön tarvitsemia palveluja asumispalveluyksikön tai kodin ulkopuolella.

Eduskunnan oikeusasiamies on todennus kanteluratkaisussaan 4.11.2016 Dnro 1101/4/16, että kunnan tulee tarjota muuta tapaa henkilökohtaisen avun saamiseksi, mikäli henkilö ei halua tai ei pysty toimimaan avustajan työnantajana.

Asiakasmaksulain 4 §:n mukaan kaikki henkilökohtaisen avun muodot ovat saajalleen maksuttomia. Henkilökohtainen apu voi sisältää kotihoidon ja myös kotisairaanhoidon palveluja. Mikäli henkilökohtaista apua järjestetään palvelusuunnitelman ja tehdyn yksilöhuollon päätöksen perusteella osin kotihoidon palvelujen avulla, ovat myös nämä palvelut osana henkilökohtaista apua maksuttomia saajalleen.

Katso tarvittaessa myös luku 10.3.7 tapaturma- ja liikennevakuutuslain mukaan korvattavista kotiin järjestettävistä avustus- ja tukipalveluista.

Hyvinvointialue voi järjestää henkilökohtaista apua seuraavilla tavoilla:

1. Työnantajamalli

Henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallin mukaan edellyttää työnantajaksi aikovalta henkilöltä sekä kykyä että halua toimia työnantajana.

Työnantajamallissa hyvinvointialue korvaa henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset avustajan työnantajana toimivalle vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle henkilölle. Palkan ohella korvataan työnantajan maksettavaksi kuuluvat lakisääteiset maksut ja korvaukset. Lisäksi korvattavia ovat työaikalain mukaiset korvaukset pyhä- ja ylitöistä sekä vuosilomalain mukaiset korvaukset ja sairausajan palkka. Myös lakisääteisestä työsuojelusta johtuvat perehdytys- ja muut välttämättömät kulut voivat tulla korvattaviksi. Samoin korvattavia ovat vakituisen työntekijän tilalle palkatun sijaisen palkkakulut. Edelleen korvattavia ovat muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Sellaisina voidaan pitää esimerkiksi avustajan matkakuluja silloin, jos avustaminen edellyttää matkustamista työnantajan mukana.

Tarvittaessa hyvinvointialueen viranhaltijan tulee ohjata ja auttaa avustajan palkkaamiseen liittyvissä asioissa. Työnantajana toimiva henkilö voi myös osoittaa osan tehtävistään kolmannelle osapuolelle ostamalla tältä esimerkiksi palkanlaskennan, palkanmaksun, koulutuksen ja avustajavälityksen palveluja.

Henkilökohtaisten avustajien työehtosopimus koskee niitä avustajia, joiden työnantaja eli vammainen henkilö on Heta ry:n (Henkilökohtaisten avustajien työnantajaliiton) jäsen. Mikäli työnantaja ei ole Heta ry:n jäsen, työsuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia.

Henkilökohtaista apua tarvitsevien omaiset tai läheiset voivat toimia avustajina vain, jos se on erityisen painavasta syystä apua tarvitsevan henkilön edun mukaista. Tällaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi äkillisiä avuntarpeita avustajan sairastuttua tai hänen työsuhteensa päätyttyä tai tilannetta, jossa perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi. Myös vammaan tai sairauteen liittyvät erityiset syyt voivat oikeuttaa omaisen palkkaamiseen avustajaksi esimerkiksi silloin kun kyse on toimintakykyyn voimakkaasti vaikuttavista sairauksista ja vammoista.

2. Palveluseteli avustajapalvelujen hankkimiseksi

Setelin on oltava arvoltaan sellainen, että sillä on mahdollista kattaa henkilölle palvelusuunnitelmassa määritellyn riittävän henkilökohtaisen avun kustannukset kokonaisuudessaan. Palveluseteli voi sopia henkilökohtaisen avun järjestämistavaksi esimerkiksi pienten viikoittaisten tuntimäärien tilanteessa tai silloin, kun vakituiselle avustajalle tarvitaan sijaisia. Hyvinvointialue hyväksyy ne sosiaalihuollon palvelujen tuottajat, joiden palvelujen ostamiseen palveluseteliä voidaan käyttää. Asiakas voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä. Tällöin henkilökohtainen apu on järjestettävä hänelle muulla tavalla.

3. Avustajapalvelu kunnan omana toimintana tai ostopalveluna

Hyvinvointalue voi järjestää henkilökohtaista apua omana toimintanaan tai järjestää sitä ostopalveluna. ostopalveluna. Ostopalveluna tuotetun henkilökohtaisen avun tulee vastata vaikeavammaisen palvelutarpeen arviossa todettu yksilölliseen tarpeeseen.

Ostopalvelumallissa kunnan on myös otettava huomioon asiakkaan itsemääräämisoikeuteen liittyvät seikat.

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380, Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734)

4.17 Tulkkauspalvelut

Kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisten tulkkauspalvelua haetaan Kelasta. Tulkkauspalvelua voi saada työssä käyntiin, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen ja virkistykseen. Sen käyttö edellyttää, että pystyy ilmaisemaan itseään tulkkauksen avulla ja käyttää jotain toimivaa kommunikointimenetelmää.

Oikeutta palveluun haetaan tavallisesti vain kerran. Lisätunteja, opiskelutulkkausta ja tulkkausta ulkomaanmatkoille on haettava erikseen. Tulkkauspalvelu voidaan järjestää myös etätulkkauspalveluna.

Kuulo- tai puhevammaisella henkilöllä on oikeus käyttää tulkkauspalvelua vähintään 180 tuntia vuodessa. Kuulonäkövammaisella henkilöllä on oikeus käyttää tulkkauspalvelua vähintään 360 tuntia vuodessa. Opintoihin liittyvää opiskelutulkkausta voi saada siinä laajuudessa kuin sitä välttämättä tarvitsee. Ulkomaanmatkalle tulkkauspalvelua myönnetään yleensä enintään kahden viikon ajalle. Tulkkaustunteja voi saada enemmänkin kuin vähimmäismäärän, jos se on perusteltua. Lisätuntien myöntämisessä otetaan huomioon käyttäjän yksilölliset tarpeet.

Lisätietoja saa Kelasta.

Hakemukset: Kela. Tulkkauspalveluun liittyvät hakemukset käsittelee Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskus (VATU-keskus).

(Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 19.2.2010/133)

4.18 Ylimääräiset vaatetus- ja erityisravintokustannukset

Korvausta ylimääräisistä vaatetuskustannuksista voivat hakea kunnalta henkilöt, joille vamma tai sairaus aiheuttaa vaatteiden tavanomaista suurempaa kulumista tai jotka eivät vamman tai sairauden vuoksi voi käyttää kaupasta ostettavia vaatteita tai jalkineita.

Pitkäaikaisesti ja säännöllisesti tarvittavan erityisravinnon tai erityisravintovalmisteiden käytöstä aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin voi niin ikään hakea korvausta. Korvauksia on haettava puolen vuoden kuluessa kustannusten syntymisestä. Etuudet ovat määrärahasidonnaisia.

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelu

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380, Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759)

4.19 Päivätoiminta

Hyvinvointialueen on järjestettävä päivätoimintaa vaikeavammaisille henkilöille, joilla vamman aiheuttama toimintarajoite on niin vaikea, että se estää osallistumisen sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan ja joilla ei ole oikeutta kehitysvammalain nojalla järjestettävään päivätoimintaan. Päivätoimintaan on oikeus esimerkiksi silloin, kun toimintakyky on voimakkaasti alentunut useamman eri vamman tai sairauden yhteisvaikutuksen seurauksena.

Suurin yksittäinen päivätoiminnan piiriin kuuluva ryhmä ovat henkilöt, joilla on erittäin vaikea mielenterveysongelma.

Lisätietoja ja hakemukset: hyvinvointialueen sosiaalitoimi

(Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380, Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759, Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519, Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 23.12.1977/988)

4.20 Vanhuspalvelulaki

Vanhuspalvelulaki ei velvoita hyvinvointialuetta järjestämään uusia palveluja vanhusten sosiaalihuoltoon. Laki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä. Lain tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa.

Lain lähtökohtana on kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuus. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on iäkkään henkilön edun mukaista. Pitkäaikaishoidossa puolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen tarve on arvioitava viivytyksettä ja laadittava palvelusuunnitelma. Vaihtoehdoista on neuvoteltava iäkkään henkilön kanssa ja hänen näkemyksensä on kirjattava palvelusuunnitelmaan. Sosiaalipalvelut on järjestettävä viimeistään kolmessa kuukaudessa päätöksenteosta ja kiireellisissä tapauksissa viipymättä.

Lain mukaan iäkkään henkilön palvelujen on oltava laadukkaita. Laadukkaiden palvelujen yksi edellytys on henkilöstön riittävä määrä. Henkilöstön mitoituksia ohjataan ikäihmisten palvelujen laatusuosituksella (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11). Ympärivuorokautisessa hoidossa suositus henkilöstön vähimmäismääräksi on 0,55 työntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa vuonna 2021 ja 1.4.2023 alkaen 0,7.

Hyvinvointialue on velvollinen nimeämään vastuuhenkilön iäkkäälle henkilölle, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamisesta ja yhteensovittamisessa.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi, sosiaali- ja terveysministeriö iäkkäiden palvelut

(Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980)

4.21 Päihdetyö sosiaalipalveluna

Päihdetyöllä tuetaan päihteettömyyttä, vähennetään riskitekijöitä ja vahvistetaan voimavaroja ja hyvinvointia tukevia elementtejä. Yhteisöllisyyden ja osallistumisen vahvistamista voidaan tukea esimerkiksi sosiaalisella isännöinnillä.

Sosiaalipalveluna järjestettävän päihdetyön muotoja ovat:

• ohjaus ja neuvonta
• päihteiden ongelmakäyttäjille ja heidän läheisilleen suunnatut palvelut (esimerkiksi a-klinikka, painopisteenä avopalvelut)
• muut päihteettömyyttä tukevat tai ongelmakäytön haittoja vähentävät sosiaalipalvelut (esimerkiksi asumisen tukeminen tai riittävän pitkä kuntoutus katkaisuhoidon jälkeen).

Potilaan ja asiakkaan asema ja oikeudet muodostuvat erilaisiksi siitä riippuen järjestetäänkö palvelut sosiaalipalveluina vai terveydenhuollon palveluina. Terveydenhuollossa on noudatettava terveydenhuoltolain mukaista hoitotakuuta. Se on luonteeltaan tosiasiallista toimintaa, jossa ei tehdä muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä. Sen sijaan sosiaalihuolto perustuu keskeiseltä osin hallintopäätöksiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa on sovellettava niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka asiakkaan edun mukaisesti parhaiten turvaavat tarvetta vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon.

Sosiaalipalveluna järjestettävä päihdetyö on toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden kunnan muiden mielenterveys- ja päihdepalvelujen kanssa.

Raskaana olevalla on subjektiivinen oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat palvelut. Tarvittavat palvelut – esimerkiksi ensikotipalvelu – on järjestettävä välittömästi, jotta voidaan turvata tulevan lapsen terveys ja kehitys.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi ja sosiaalihuoltolain soveltamisopas

(Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301)

4.22 Mielenterveystyö sosiaalipalveluna

Mielenterveystyön tavoitteena on vahvistaa mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ja poistaa ja vähentää vaarantavia tekijöitä.

Mielenterveystyön muotoja ovat:

• ohjaus ja neuvonta
• yksilön ja perheen tarpeen mukainen psykososiaalinen tuki
• yksilön ja yhteisön psykososiaalisen tuen yhteensovittaminen äkillisissä, järkyttävissä kriisitilanteissa
• muut yksilön mielenterveyttä tukevat sosiaalipalvelut

Useat sosiaalipalvelut tukevat välillisesti mielenterveyttä ja toimivat osana mielenterveystyötä. Kotiin voidaan tarvittaessa järjestää siivousapua, ateriapalveluja tai muuta kotipalvelun tukea päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseksi. Liikkumista tukevana palveluna kyseeseen voi tulla esimerkiksi saattajapalvelu. Saattaja voi tukea esimerkiksi hoitoon osallistumista tai muuta asiointia.

Sosiaalihuollon mielenterveystyö on toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Sosiaalipalvelut voivat olla tukena mielenterveysongelman tunnistamisessa, hoitoon ohjaamisessa ja motivoinnissa sekä hoitosuhteessa olevan potilaan kuntoutuksen ja mahdollisen työelämäpolun suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Mielenterveyttä ja kuntoutumista tukevia sosiaalipalveluja voivat olla mm. erilaiset asumispalvelut, sosiaalinen kuntoutus sekä sosiaalityö ja -ohjaus.

Lisätietoja: hyvinvointialueen sosiaalitoimi, sosiaalihuoltolain soveltamisopas

(Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116 )

4.23 Postinjakelu kotiovelle

Postilain mukaan kirjelähetykset tulee jakaa pientaloihin kohtuullisen matkan päähän postin saajan osoitepaikasta ja kerrostaloihin rakennukseen asiakaskohtaisena jakeluna. Postilakia ja Viestintäviraston sen nojalla antamia määräyksiä ei sovelleta sanoma- ja aikakauslehtien jakeluun.

Viestintäviraston määräyksissä todetaan, että yksittäistapauksissa voidaan ottaa huomioon postin saajan henkilökohtaiset erityistarpeet. Postin jakelutapaan ja postilaatikkojen sijoitteluun vaikuttava henkilökohtainen erityistarve on esimerkiksi postin saajan liikuntaesteisyys tai vähintään 75 vuoden ikä. Liikuntaesteisyys voi johtua postin saajan invaliditeetista, kroonisesta tai muuten pitkäaikaisesta sairaudesta tai korkeasta iästä.

Liikuntaesteisellä sekä 75 vuotta täyttäneellä postin saajalla on pyynnöstään oikeus saada kirjepostinsa jaetuksi joko tontin rajalle ajo- ja kulkuliittymään sijoitettuun postilaatikkoon tai huoneistokohtaiseen postiluukkuun. Poikkeavan postijakelun edellytys on, että jokainen saman talouden postinsaajista on oikeutettu poikkeavaan postinjakeluun. Poikkeuspalveluun on oikeutettu myös yhteistaloudessa asuva liikuntaesteinen tai 75-vuotias postin saaja, joka säännönmukaisesti tai toistuvasti joutuu olemaan yksin siten, että hänen kirjepostin noutamisensa huomattavasti vaikeutuu.

Kirjelähetysten siirtopyynnöt tulee esittää oman postitoimipaikan jakelupäällikölle. Kirjepostilähetysten jakelupisteen siirto lähemmäs on maksutonta vain silloin, kun se tapahtuu hyväksytyn erityistarpeen perusteella.

(Postilaki, Viestintäviraston määräys 61/2011)